Musta nepalinvuoristokoira
| Musta nepalinvuoristokoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Nepal |
| Määrä | harvinainen |
| Alkuperäinen käyttö | vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | vahti-, paimen- ja metsästyskoira, laumanvartija |
| Muita nimityksiä | Black Hill Dog[1] |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–25 kg |
| Säkäkorkeus | 45–50 cm |
| Väritys | musta tai tummanruskea |
Musta nepalinvuoristokoira on nepalilainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n tunnustusta.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on keskikokoinen, vahva ja lihaksikas. Häntä on pitkä ja tuuhea; levossa matalalla kannettu, liikkuessa hieman kaareutuva. Karvapeite on tiheä ja hieman aaltoileva. Väritys on yleensä musta, mutta joskus harvoin tummanruskea; joillain yksilöillä esiintyy pieniä valkoisia merkkejä. Säkäkorkeus vaihtelee 45–50 cm ja paino 20–25 kg välillä.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musta nepalinvuoristokoira on älykäs, rohkea, valpas ja aktiivinen. Se vaistoaa herkästi vieraiden ihmisten saapumisen - sen sanotaan havaitsevan heidän lähestymisensä jo silloin kun he ovat vielä pitkän matkan päässä. Se ilmoittaa tunkeilijoista kovalla, jatkuvalla haukulla.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kotoisin Pohjois-Nepalin kukkuloilta Himalajan vuoristosta. Se on läheistä sukua Tiibetin shakhille, josta sen uskotaan polveutuneen. Se on elänyt kotialueellaan eristäytyneenä vuosikymmenien ajan, minkä vuoksi se on lopulta kehittynyt omaksi, yhtenäiseksi rodukseen. Paikallisissa kylissä jokainen yksilö kuuluu tiettyyn talouteen eikä niiden anneta vaellella vapaina tai risteytyä paikallisten villikoirien kanssa.[1]
Mustaa nepalinvuoristokoiraa käytetään pääasiassa omaisuuden vartiointiin, mutta toisinaan myös lampaiden ja vuohien paimennukseen. Lisäksi se toimii laumanvartijana susia, sakaaleja, tiikereitä ja leopardeja vastaan. Joskus sitä käytetään myös villisian ja kauriin metsästykseen. Myös salametsästäjien tiedetään käyttäneen sitä uhanalaisen himalajanmyskihirven metsästykseen ja he ovat kouluttaneet koiransa vainuamaan sen myskirauhasen erittämää voimakasta tuoksua.[1]