Moottoroitu varjoliito
Wikipedia
Moottoroitu varjoliidin on kevein itsenäinen moottoroitu lentolaite. Siihen kuuluu siipenä toimiva varjo eli varjoliidin, sekä varjoliitimeen kiinnitettävä polttomoottori.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Liitimen rakenne
Varjoliidin on aerodynaamisesti jäykistettävä kankainen siipiprofiili. Liidin on valmistettu ohuesta ja kestävästä kankaasta. Liitimen etureunassa on tunneliaukot, joista sisään virtaava ilma pullistaa siiven oikeaan muotoon. Liitimen kärkiväli on noin 11-13 metriä, ja leveys noin 3 metriä. Kantopunoksia on 20 - 40 kappaletta, joten yksittäiseen punokseen ei kohdistu suuria voimia.
Lentäjällä on valjaat, joihin liidin kiinnitetään kantohihnoilla, moottori sekä pelastusvarjo. Lentäjän varusteisiin kuuluu myös kypärä, korkeusmittari/variometri, hansikkaat sekä säänmukainen lentoasu. Varjoliidin varusteineen mahtuu helposti farmariauton takakonttiin.
[muokkaa] Moottori
14 - 28 hevosvoiman moottori on kiinnitetty valjaisiin lentäjän selkäpuolelle. Moottorin potkuri on valmistettu puusta tai komposiiteista. Potkurin halkaisija on 75 - 130 senttiä, ja sen ympärillä on suojakehikko, joka estää lentäjän tai liitimen punoksien osumisen potkuriin. Moottorin, valjaiden ja varavarjon paino on yhteensä noin 25-35 kiloa, ja tähän lasketaan vielä lisäksi polttoaineen paino. Tunnissa moottori kuluttaa noin 3,5 litraa polttoainetta. Polttoainetankin tilavuus on noin 10 litraa.
Varjoliitimen hinta on noin 2000 - 3500 €, valjaiden hinta pelastusvarjon kanssa noin 1000 €, moottori maksaa noin 4500 €. Lentämisen kustannukset aiheutuvat lähinnä polttoaineesta sekä huoltokustannuksista. Varusteisiin kuuluu yleensä myös kamera. Useat moottoroidun varjoliidon harrastajat ottavat ilmakuvia.
[muokkaa] Lentäminen
Lähtö- ja laskeutumispaikkana voi olla melkein mikä tahansa tasainen alue, kuten pelto tai järven jää. Kentällä tulisi olla pituutta vähintään 150 metriä. Lähtöpaikan on oltava niin suuri, että epäonnistunut starttiyritys on mahdollista keskeyttää turvallisesti. Yleensä lennot tapahtuvat tyynellä tai melkein tyynellä säällä. Yli 4 m/s puhaltava tuuli on usein turbulenttinen. Turbulenttisessa säässä lentäminen voi olla vaarallista. Toisaalta tuuli helpottaa ilmaan pääsyä, koska silloin ei tarvitse juosta niin nopeasti lähtökiidossa.
[muokkaa] Lähtö
Lähtö tapahtuu aina vastatuuleen. Ennen lentoa liidin levitetään lähtöalueelle, kantopunokset selvitetään ja kiinnitetään valjaisiin. Moottori käynnistetään sähköstartilla tai käynnistinnarusta vetäisemällä.
Aluksi lentäjä juoksee moottori tyhjäkäynnillä eteenpäin, jolloin liidin nousee pilotin yläpuolelle. Sen jälkeen lisätään kaasua ja juoksunopeutta, vauhti alkaa kiihtyä ja samalla liidin alkaa kehittää nostovoimaa. Moottorin paino ei tunnu enää hartioilla, sillä liidin kannattaa sitä. 10 - 30 metrin juoksun jälkeen lentäjä nousee ilmaan.
[muokkaa] Lentäminen
Laitetta ohjataan ohjain/jarrukahvoista vetämällä sekä pilotin painopistettä siirtämällä. Ohjainkahvasta vetämällä siiven takareuna kääntyy alas, jarruttaa sen puoleisen siiven kulkua ja liidin kääntyy. Oikealle käännytään vetämällä oikeanpuoleisesta ohjainkahvasta sekä siirtämällä pilotin painopistettä kaarroksen suuntaan, vastaavasti vasemmalle käännytään vetämällä vasemmasta ohjainkahvasta, sekä siirtämällä pilotin painopistettä vasemmalle.
Lentonopeus on noin 35 - 45 kilometriä tunnissa, joka lasketaan ympäröivään ilmaan verrattuna. Tällöin puhutaan ilmanopeudesta: vastatuuleen lennettäessä maanopeus on vähemmän ja myötätuuleen lennettäessä enemmän. Kun kaasua lisätään, liidin nousee ylöspäin. Vastaavasti kaasua vähentämällä liidin vajoaa alaspäin. Liitosuhde on noin 1:6, eli esimerkiksi 100 metrin korkeudelta laskeuduttaessa liidetään samalla 600 metriä eteenpäin. Lennot tapahtuvat yleensä 150 - 300 metrin korkeudessa. Lentosäännöt määräävät, että asutuksen yllä lennettäessä on korkeutta oltava vähintään 300 metriä, muualla vähintään 150 metriä. Noustessa ja laskeutuessa voi tietenkin lentää matalammalla. Matalalla lentäminen on siinä mielessä vaarallisempaa, että ongelman esiintyessä on vähemmän aikaa reagoida tilanteeseen.
Moottorin sammuminen lennon aikana ei ole vaarallista, sillä liidin jatkaa lentämistä normaalisti, kuitenkin vajoten noin 1,2 m/s. Moottoroidulla varjoliitimellä lennetään aina niin, että moottorin häiriötilanteessa on mahdollista liitää lähimmälle laskeutumispaikalle. Yleensä laskeuduttaessa moottori sammutetaan jo ilmassa. Esimerkiksi 300 metrin korkeudesta moottori sammutettuna alas tuleminen kestää yli 4 minuuttia, ja sieltä pääsee noin 1,8 kilometrin päässä olevalle laskeutumisalueelle.
[muokkaa] Laskeutuminen
Laskeutuminen tapahtuu aina vastatuuleen. Noin 5 metrin korkeudessa aletaan vetää jarru/ohjainkahvoista, jolloin vauhti eteenpäin hidastuu. Noin metrin korkeudessa vedetään jarrut täysille, ja yleensä laskun jälkeen joutuu ottamaan vain pari askelta eteenpäin. Aivan tyynellä laskunopeus voi olla melko suuri, ja silloin joutuu juoksemaan kovemmin, jotta ei kaadu tai tule maahan istualleen, jolloin moottori on vaarassa vahingoittua.
[muokkaa] Turvallisuus
Lentäminen on melko turvallista. Tietenkin mustelmia ja naarmuja tulee joskus jokaiselle. Laskuvarjohyppyihin verrattuna varjoliidossa on se etu, että varjo on aina auki, eli varjon avautumattomuus ei ole ongelma. Yleensä onnettomuudet sattuvat pääasiassa huonolla kelillä eli kovassa puuskaisessa tuulessa lennettäessä, ja epäonnistuneissa laskuissa huonoon paikkaan, esimerkiksi kivikkoon.
Varjon etureuna voi myös ruttaantua puuskaisessa tuulessa tai voimakkaiden ohjausliikkeiden jälkeen. Tämän korjaamiset käydään läpi kursseilla. Vaikka varjo ruttaantuukin, niin silti se kannattelee edelleen melko hyvin, ja lentäjällä on aikaa tehdä korjausliikkeitä. Mikäli mikään muu ei onnistu, niin mukana on myös varavarjo. Laskeutuminen sillä on jonkin verran kovempaa kuin liitimellä, eikä sitä voi ohjata.
[muokkaa] Koulutus
Varjoliitimellä lentämiseen ei ole erityisiä terveysvaatimuksia, normaali terveys ja hyvä kunto riittää. Lääkärintarkastusta ei vaadita. Omasta terveydentilastaan on kuitenkin annettava vakuutus, jossa kertoo, ettei tiedä sairastavansa sellaisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa vaaraa itselle tai muille ilmassa. Lentotoiminta varjoliitimellä on ilmailuviranomaisten valvomaa toimintaa. Ennen lentoja täytyy käydä lentokoulutuksessa ja oppilaan on suoritettava vaadittavat tentit. Aluksi lennetään ilman moottoria rinteessä tai hinauksissa.
Ensimmäinen taso, eli PP1 sisältää teoriakoulutusta ja 5 matalaa lentoa. Tämän tarkoituksena on vain antaa oppilaalle kokemusta ja tuntumaa lennoista. Kurssin jälkeen ei vielä saa lentää yksin. Yleensä nämä lennot tehdään joltain rinteeltä tai hinauksessa esimerkiksi lentokentältä tai järven jäältä.
Toinen taso PP2 sisältää lisää teoriaa, sekä 40 korkeaa lentoa, ja vähintään 10 lentopäivää. Tämän kurssin jälkeen oppilaasta tulee itsenäinen lentäjä, ja hän voi lentää myös yksin rinteiltä tai hinauksesta. Yleensä molemmat kurssit suoritetaan peräkkäin, ja niiden hinnaksi tulee noin 1200€.
Vuodesta 2001 alkaen moottorikoulutuksen aloitusvaatimuksena on ollut PP3-taso. Tämä taso edellyttää vähintään 100 lentoa ja 10 tuntia.
Moottorikoulutus sisältää teoriakoulutusta ja 18 lentoa, kestoltaan yhteensä 5 tuntia. Koska lennot tapahtuvat tyynellä tai melko tyynellä, niin sopivia lentokelejä on melko vähän. Käytännössä koulutus kestää vähintään puoli vuotta, vaikka sen periaatteessa voisikin suorittaa parissa viikossa. Teoriatunteihin liittyy tietenkin myös tenttejä, mutta ne ovat helpohkoja, kunhan lukee kurssimonisteet. Vaikein lienee ns. tornitentti jossa kysytään ilmailusäädöksiä koskevia kysymyksiä, mutta tässä tentattava saa käyttää apuna AIP-kansioita, joista löytyvät melkein kaikkien tehtävien vastaukset. Tehtäviä on 30, joista tunnin aikana täytyy vastata 21:een oikein. Tämä tentti täytyy uusia kahden vuoden välein.
[muokkaa] Harrastajien määrä
Suomessa on noin 60 moottoroidun varjoliidon harrastajaa, maailmalla kymmeniä tuhansia.
