Montserratinturpiaali
| Montserratinturpiaali | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Koiras Lontoon eläintarhassa | ||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Icterus oberi Lawrence, 1880 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Montserratinturpiaali Wikispeciesissä |
Montserratinturpiaali (Icterus oberi) on äärimmäisen uhanalainen Montserratin saarella elävä varpuslintu [1]. Lajin elinalue on erittäin pieni.
Kooltaan montserratinturpiaali on n. 20–22 cm. Lajin pää, rinta, yläselkä, siivet ja pyrstö ovat väriltään mustat. Montserratinturpiaalin vatsa ja alaselkä ovat väritykseltään keltaiset. Naaras on koirasta pulleampi ja alapuoli on kellanvihreä ja selkä kellertävä. Linnun äänet ovat matalia vihellyksiä ja karhea chuur [2].
Motnserratinturpiaalit elävät metsissä 150–900 metrin korkeudessa. Pesän ne tekevät yleensä Heliconia caribbaea -puun oksistoon. Laji käyttää ravintonaan pääosaksi hyönteisiä, mutta ajoittain myös kasvien mettä ja hedelmiä.[2]
Montsarratinturpiaaleja arvellaan elävän noin 200–800 yksilöä. Suurin uhka, joka kohdistuu kantaan on elinympäristön tuhoutuminen. Lisäksi kantaa vähentävät pesärosvot kuten saarelle levinneet rotat sekä keltanokkamatkija. Lisäksi kantaan vaikuttavat hyönteisten vähäisyys. Lähes kaksi kolmasosaa saaren linnuista kuoli tulivuorenpurkauksien yhteydessä 1995–1997. Purkaukset tuhosivat lintujen elinalueita ja tuhka aiheutti myös kroonisia sairauksia linnuille [1].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Icterus oberi IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Montserrat Oriole – BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Viitattu 13. maaliskuuta 2008.
