Monohybridiristeytys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Monohybridiristeytyksessä seurataan yhden ominaisuuden periytymistä jälkeläisille. Ominaisuuden periytymisen selvittämisessä voidaan käyttää Punettin neliötä, johon sijoitetaan naaras- ja koiraspuoleisen "vanhempien" alleelit (A tai a). Yhdistämällä yksittäiset alleelit alleelipareiksi saadaan selville jälkeläisten mahdolliset genotyypit ja niiden todennäköisyydet. Genotyypeistä voidaan edelleen määrittää risteytetyksen tuloksena saatujen yksilöiden erilaiset fenotyypit ja niiden todennäköisyydet.

1800-luvulla Gregor Mendel suoritti mono- ja dihybridiristeytyksiä erilaisilla herneillä ja niiden kukilla. Mendelin hernekokeissa violettikukkaisuus dominoi valkokukkaisuutta ja risteyttämällä monohybridiristeytyksellä Punettin neliössä puhtaita linjoja edustavat violetti- ja valkokukkainen herne ovat kaikki jälkeläiset 100% todennäköisyydellä violettikukkaisia. Risteyttämällä edelleen kaksi edellisessä risteytyksessä saatua violettikukkaista hernettä saadaan tulokseksi violetti- ja valkokukkaisia herneitä lukusuhteessa 3:1, sillä risteyttämällä kaksi heterotsygoottista violettikukkaista hernettä resessiivinen kukan väri tulee esiin 25% todennäköisyydellä jälkeläisyksilöissä. Tästä tulee niin kutsuttu monohybridisuhdeluku 3:1.

Hieman monohybridiristeytyksen kaltaisessa dihybridiristeytyksessä tutkitaan kahden ominaisuuden periytymistä.