Moniammatillinen oppiminen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Moniammatillisessa oppimisessa terveydenhuollon ammattilaiset oppivat toinen toisiltaan tärkeitä tietoja ja taitoja. Usein oppiminen tapahtuu tiedostamatta potilaan tai asiakkaan parhaaksi.
Esimerkki moniammatillisesta oppimisesta on potilaan tai asiakkaan hoitopolun määrittäminen moniammatillisena yhteistyönä eri ammattilaisten välillä. Hoitopolku on se lenkki, jonka potilas tai asiakas kiertää terveydenhuollon eri yksiköissä. Hoitopolusta saatetaan myös käyttää suppeampaa nimitystä: hoitoketju, joka kuvaa vain perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä. Hoitopolulla on kuitenkin mukana myös ainakin apteekki ja potilasjärjestö. Hoitopolkuajattelulla on nykyään yhä suurempi tilaus, kun kunnallisia palveluja karsitaan sekä yksityissektorin ja järjestöjen roolia peräänkuulutetaan. Hoitopolkuajattelu viittaa siihen, että potilas tai asiakas kohdataan kokonaisuutena siinä vaiheessa polkua, missä hän kulloinkin vaeltaa. Esimerkiksi apteekissa farmaseutti voi kohdistaa neuvontaa juuri sairaalasta kotiutuneen tarpeisiin.
Moniammatillisen oppimisen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moniammatillista oppimista on vielä tutkittu Suomessa melko vähän. Oppimisen mittaaminen onkin vaikeaa, koska hiljaista tietoa, jota siirretään oppimistilanteessa, on hyvin vaikeaa mitata. Usein oppijatkaan eivät ymmärrä siinä hetkessä, kuinka paljon he ovat oppineet. Oppimistuloksena saattaa olla koko näkökulman muutos osista kokonaisuuteen, vaikka kurssitetut toteaisivat vain, että kivaa oli. Lisäksi perinteisiä ammattirajoja ylittävää yhteistyötä on Suomessa kovin vähän siihen nähden, mikä olisi potentiaali. Tärkeänä poikkeuksena tässä ovat terveyskeskusten ja sairaaloiden sisällä toimivat moniammatilliset tiimit. Eri terveydenhuollon yksiköiden yhteistyö on vielä valitettavan vähäistä. Syitä tähän tilanteeseen haetaan muun muassa kiireestä ja resurssipulasta.
Moniammatillisen oppimisen hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moniammatillisesta oppimisesta hyötyy potilas tai asiakas, kun saa kokonaisvaltaista ja asiantuntevaa neuvontaa sekä tulee kohdatuksi inhimillisellä tasolla. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaiset hyötyvät, kun tietoa jaetaan spontaanisti eri ammattilaisten kesken. Hyöty voi olla myös konkreettisen yhteistyöverkoston luominen eri organisaatioiden rajojen yli.
Moniammatillisen oppimistilaisuuden järjestäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moniammatillisessa oppimisessa on hyvä käyttää uusimpia oppimisteorioita hyväksi. Konstruktivistisen ongelmalähtöisen oppimisen avulla on saavutettu hyviä tuloksia. Lisäksi moniammatillista oppimista voidaan lähestyä kriittisen pedagogiikan näkökulmasta, koska tavoitteena on vallitsevan järjestelmän kyseenalaistaminen ja ammatillisten rajojen rikkominen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- WHO, World Health Organization. 1988. Learning together to work together for health. Report of WHO Study Group on Multiprofessional Education of Health Personnel the Team Approach. Technical Report Series 769. World Health Organization. Geneva Haettu internetistä 24.11.2012 osoitteesta: http://whqlibdoc.who.int/trs/WHO_TRS_769.pdf
- Sonne, H. 2008. Sydänpotilas ja moniammatillinen oppiminen. Helsingin yliopisto. Farmasian tiedekunta. Sosiaalifarmasian osasto
- Isoherranen K. 2008. Moniammatillinen yhteistyö. WSOY. Vantaa