Miinanraivaaja DR-7
Hinaaja/Miinanraivaaja Pirttisaari oli alun perin Yhdysvalloissa Normandian maihinnousua varten rakennettu hinaaja DR-7. Tyyppi oli niin merikelpoinen, että lisäpolttoainesäiliöin varustettuna se voitiin ajaa omin konein Yhdysvalloista Englantiin. Kuitenkin aluksia upposi monta tässä siirrossa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ST-342 tilattiin American Machinery Corporationilta Beresfordista Floridasta. Se valmistui 1943.[1]
Alustyyppi oli 150 tonnin uppoamainen, 21 metriä pitkä, 6,2 metriä leveä ja syväys 2,6 metriä. Koneena oli 400 hevosvoiman diesel suoralla kytkimellä; alustyypin erikoisuus oli se, ettei siinä ollut alennusvaihteita eikä edes peruutusta, vaan peruutusta varten kone piti sammuttaa ja käynnistää uudelleen päinvastaiseen suuntaan.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansanhuoltoministeriö osti 12. kesäkuuta 1946 Yhdysvaltain asevoimien selvittelyelimeltä kahdeksantoista ST-luokan hinaajaa sodanjälkeiseen miinanraivaukseen. Aluksen matka Suomeen alkoi 28. heinäkuuta Schiedamin Wilhelminahavenista. Se saapui 8. elokuuta Hankoon.[2]
Meivoimat vuokrasi aluksen 30. marraskuuta 1946 nimeten sen DR-7:ksi. Alus varustettiin miinanraivaukseen ja se palveli koko raivauskauden ajan. Sen päätyttyä merivoimat osti aluksen 27. joulukuuta 1951[3] ja se sijoitettiin Turun laivastoasemalle hinaajaksi nimellä Pirttisaari.[4]
Pirttisaari poistettiin alusluettelosta 1980 ja se myytiin yksityiselle keväällä 1981. Merimiesammattikoulun opettajina Suomen Joutsenella toimineet merikapteenit ja konemestarit ostivat Pirttisaaren, varta vasten perustetulle Suomen Joutsenen kannatusyhdistykselle turkulaiselta romukauppiaalta. Alus nimettiin tuolloin Auraksi. Alusta käytettiin oppilaiden harjoitusaluksena. Hinauksia tehtiin ruokapalkalla ympäri Suomen, jotta lainaa pystyttiin lyhentämään. Hinauksia oli ajoittain niin paljon, että tuli pula päälliköstä. Apuun kutsuttiin Pirttisaaren viimeinen päällikkö Aimo Helminen. Merimiesammattikoulun lopettamisen jälkeen Aura myytiin Turun Aurajoessa vanhasta rahtilaivasta kuunari Estelleä rakentavalle "Eestaas" yhdistykselle. Se sai uudelta omistajaltaan nimekseen Normandia ja sen kotisatamana on Kotka.[5]
Kotisatamana on Punkaharju, Putikko vuodesta 2010.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Kämäräinen, Juha: Pienet hinaajat Suomessa : M/S Alpo Normandiasta Ouluun ja takaisin. Toppilan Pukseeri ry, 2005. ISBN 952-91-8695-9.