Metsäsopuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsäsopuli
Metsäsopuli.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Myyrät Arvicolinae
Suku: Myopus
Miller, 1910
Laji: schisticolor
Kaksiosainen nimi
Myopus schisticolor
(Liljeborg, 1844)
Levinneisyyskartta
Metsäsopulin levinneisyys
Metsäsopulin levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsäsopuli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsäsopuli Commonsissa

Metsäsopuli (Myopus schisticolor) on tunturisopulin ohella toinen Suomessa tavattava sopulilaji.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäsopulia esiintyy suunnilleen siellä missä kuusimetsiäkin: Norjasta Itä-Siperiaan. Suomessa sitä on harvalukuisena Itä- ja Pohjois-Suomen kuusikoissa, minkä lisäksi hajaesiintymiä tunnetaan myös Keski-Suomesta ja Hämeestä. Metsäsopuli löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1843 Norjasta. 1840-luvulla lajia löydettiin myös Suomesta ja Ruotsista ja 1880-luvulla myös Venäjältä.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäsopuli on tummanharmaa pieni myyrä, jolla on ruskea laikku takaselässä ja lyhyt, suora häntä. Se on vähän pienempi kuin tunturisopuli.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäsopuli suosii sammaleisia ja lievästi soistuneita ikikuusikoita. Talvisin laji viihtyy mieluiten runsassammaleisissa kuusikoissa, mutta kesäksi osa kannasta siirtyy kosteampiin ympäristöihin: korpiin tai rämeille.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodessa syntyy neljä poikuetta, jokaisessa 2-8 poikasta.

Metsäsopulin jälkeläistön sukupuolijakauma ei aina ole nisäkkäille tyypillinen 1:1. Jotkin naaraat nimittäin synnyttävät naaras- ja urospoikasia lukusuhteissa 3:1. On myös naaraita, jotka synnyttävät pelkkiä naaraspoikasia. Syynä tähän on metsäsopulilla tavattava X-kromosomin mutaatio. Mutatoitunutta X-kromosomia merkitään tässä X*.

X*-kromosomi ehkäisee Y-kromosomin vaikutukset yksilön ilmiasuun. Jos yksilön sukupuolikromosomit ovat X*Y, yksilö on ilmiasultaan naaras, vaikka sen tulisi olla uros. Tällainen naaras ei myöskään tuota kuin X*-kromosomin sisältäviä munasoluja, koska mutaatio aiheuttaa lisäksi Y-kromosomin syrjäytymisen sukusolujen synnyssä. Niinpä kaikki tällaisen naaraan jälkeläiset ovat naaraita.

Osa X*Y-naaraiden jälkeläisistä on sukupuolikromosomeiltaan emonsa kaltaisia, osa taas X*X-naaraita, joiden toinen (isältä saatu) X-kromosomi on tavallinen. Tällaisten naaraiden munasoluista puolet sisältävät X*-kromosomin, puolet X-kromosomin. X-kromosomilliset munasolut tuottavat naaras- ja urospoikasia lukusuhteessa 1:1, X*-kromosomilliset pelkkiä naaraspoikasia. Niinpä X*X-naaraan kaikkien jälkeläisten sukupuolijakauma on 3:1.

Toki metsäsopuleilla on myös täysin tavallisia XX-naaraita, joiden jälkeläisistä puolet on naaraita ja puolet uroksia. Kun kaikkien erityyppisten naaraiden jälkeläistuotannot lasketaan yhteen, metsäsopulien sukupuolijakauma on 3:1.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäsopuli on kasvinsyöjä, ja sen ruokavalio koostuu melkein yksinomaan sammalista. Kesäisin se voi myös syödä jonkin verran heinäkasveja. Talvivarastoihin se kerää proteiinipitoista kynsisammalta.

Erityistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäsopuli on Myopus-suvun ainoa laji.[4] Tunturisopulin tapaan metsäsopulille on tyypillistä ajoittaiset joukkoesiintymiset ja vaellukset. Metsäsopuli on rauhoitettu. Suomessa sopuleita on tutkinut professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitoksesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myopus schisticolor IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Kauppinen, Jukka: Hämmästyttävä monimuotoisuus. Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museohavaintoja. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 7. Hämeenlinna 2007, s. 189-190.
  3. Suomen luonto: Nisäkkäät (1997)
  4. Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder (editors): Myopus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]