Merituuli
Wikipedia
Merituuli (maa-merituuli, merituuli-maatuuli) on meren ja rannikon päällä tapahtuva ilmavirtaus, joka johtuu maan ja meren lämpötilaeroista. Nämä aiheuttavat ilmanpaine-eroja meren ja maan välille. Meren paikalla voi olla meren lahti, järvi tai leveä joki. Käytännössä merituuli viriää, kun Aurinko lämmittää maanpintaa. Jos merenpinta on silloin riittävän kylmä, maanpinnalta kohonneen lämpimän ilman tilalle tulee mereltä kylmää ilmaa. Kaikkina aurinkoisina päivinä merituulta ei kuitenkaan synny, sillä merkitystä on myös vallitsevalla tuulen suunnalla ja nopeudella. Matalapaine estää merituulen. Merituulta esiintyy loppukevään lämpimistä päivistä aina keskikesään asti. Merituuli on voimakkaimmillaan iltapäivällä, ja Auringon laskiessa se hiipuu kokonaan.
Maatuuli on monesti syysöinä rannikoiden läheisessä saaristossa esiintyvä, merituulta monesti heikompi ilmiö. Maatuulta havaitaan myös kesällä yöllä ja varhain aamulla. Maatuulen vallitessa meri on lämmin, ja manner jäähtynyt.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Syntymekanismi
Kun kuumana kesäpäivänä Aurinko lämmittää meren lähellä olevaa maata, lämmin ilma laajenee, ja kohoaa keveytensä takia ylöspäin. Lämpimän maan ylle ilman kohoamispaikalle syntyy matalapaine, joka pyrkii täyttymään mereltä virtaavasta kylmästä ilmasta. Maanpinnan lähelle viriää mereltä virtaava viilentävä tuuli, merituuli. Merellä vallitsee korkeapaine, josta merituuli lähtee ja jossa ilma laskeutuu alaspäin. Noin kilometrin korkeudessa virtaava ylävirtaus puhaltaa vastakkaiseen suuntaan, maan yllä olevasta matalapaineesta meren yllä olevan korkeapaineen kohdalla. Merituuli itse on alavirtaus. Meren korkea ja maan matala ovat hienosti sanottuna termisiä matala- ja korkeapaineita. Päivän kuluessa merituuli voimistuu ja sen alue ulottuu yhä kauemmas merelle, sekä muuttaa suuntaansa etelärannikolla kaakosta lounaaseen (mikä johtuu Maan pyörimisestä) ikään kuin seuraten Auringon suuntaa. Samalla merituulen vaikutusala etenee yhä edemmäs sisämaahan.
Mantereen ylle syntyy ilmakehän epävakaisuutta ja kumpupilviä varsinkin juuri merituulen vaikutusalan ulkopuolelle. Monesti syntyy rannikon seutuville kylmää rintamaa muistuttava merituulirintama, jonka kohdalla pilveilyn ja ukkosenkin todennäköisyys voi olla suuri. Kumpupilvistä voi noin kuudessa tunnissa kasvaa ukkosmyrskyjä. Samaan aikaan kun merituulen rajalla sisämaassa sataa kuuroina ja ehkä ukkostaa, rannikolla voi olla täysin aurinkoista. Kuuropilvet voivat ajautua merituulen päätyttyä sisämaasta rannikolle.
[muokkaa] Vaikutus
Helsingissä havaitaan merituulta noin 30 päivänä. Merituuli voi Vappuna viilentää juhlatunnelmia laskien lämpötilaa jopa 10 asteella, ja jopa tuoda mukanaan sumua mereltä. Kesällä vaikutus on normaalisti 2-5 astetta. Merituulen nopeus on yleensä 3-9 m/s, mutta joskus se voi olla voimakkaampikin. Kevään ensimmäisinä päivinä merituuli leviää vain muutaman kilometrin verran sisämaahan, mutta laajenee keskikesällä jopa 50 km:n päähän, useimmiten kuitenkin hieman yli 20 km:n päähän.
Merituuli vaatii että lämpötilaero on 5-15 °C meren pinnan ja maan välillä. Merituuli viriää noin kello 10 (välillä 9-12). Merituuli on voimakkaimmillaan iltapäivällä, heikkenee illalla nopeasti ja tyyntyy Auringon laskiessa. Yleinen tuuli vaikuttaa huomattavasti merituuleen ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Kyllin voimakas tuuli joko maan tai meren suunnasta estää merituulen ala- tai ylävirtauksen. Ilman yleinen virtaus on alle 5 m/s mereltä (jottei ylävirtaus mene tukkoon) tai alle 8 m/s maalta (jottei mereltä maalle menevä alavirtaus mene tukkoon) merituulen vallitessa. Yleinen virtaus havaitaan joskus 7-8 aikoihin aamulla, enne merituulen viriämistä. Merituuli syntyy helpoiten heinäkuisessa korkeapaineessa, mutta hyvin voimakkaaseen korkeapaineeseen liittyvä laskuvirtaus estää merituulen. Merituuli syntyy silloin, kun alatroposfääri ei ole liian vakaa. Matalapaine estää merituulta.
[muokkaa] Maatuuli
Toisaalta syyskesällä tai syksyllä varsinkin yöllä voi meri olla lämmin, ja maa kylmä. Tällöin syntyy pilviä meren ylle ja maatuuli, eli maalta tuulee merelle päin. Maatuuli on merituulta selvästi heikompi ja katkonaisempi. Maatuulen nopeus on vain 1-4 m/s. Maatuuli estyy ulkoisen tuulen takia merituulta helpommin. Maatuuli voi lämmittää saaristoa illansuussa mantereelta tuomallaan lämpimällä ilmalla niin, että siellä on päivän lämpimin hetki päivän päätyttyä. Lämmin meri myös voimistaa muuten syntynyttä kumpupilvisyyttä syksyllä ja luo silloin edellytyksiä ukkoselle Suomen rannikkoseuduille melko myöhään syksyllä. Monesti lämpötilainversio synnyttää lähes tyynen kerroksen maanpinnan lähelle, ja maatuuli puhaltaa havaitsijan yllä eikä sitä havaita. Mutta saaristossa maatuuli havaitaan helpommin, koska siellä inversio syntyy harvemmin. Saaristossa on monesti lämpimintä alkuillasta, kun lämmin ilma vaeltaa sinne maatuulen tuomana. Merituuli ja maatuuli ovat monesti yksinään riippuen maan ja meren lämpötilasta. Syksyllä maatuuli voi esiintyä, vaikkei päivällä olisi merituulta. Samoin keväällä voi olla vain päivällä merituuli, ei öistä maatuulta.
[muokkaa] Merituulirintama
-
Pääartikkeli: Vesistöön liittyvä säärintama
Merituulirintamaksi kutsutaan sitä linjaa, johon asti merituulen vaikutus maalla yltää. Merituulirintaman takana lämpimän maan yllä olevan ilmamassan alueella voi olla kumpupilviä. Ensimmäisinä kevään päivinä jolloin merituulta esiintyy, vaikutus saattaa yltää vain muutaman kilometrin päähän rannikosta, kesällä merituuli puhaltaa paljon laajemmalla alueella, jopa 30-60 kilometrin päähän rannikolta. Jos tuuli on rannikon suuntainen, merituuli etenee vain 10-20 km:n päähän sisämaasta. Merituulirintama on 100-500 m leveä, ja sen lähestyminen voidaan havaita joskus tuulenpuuskana ja äkillisenä puiden kohinana.
[muokkaa] Lähteet
- Karttunen jne. : Ilmakehä ja sää
- Peltonen, Puhakka: Sääoppi
- Etanasta El Ninoon
