Matamba
Matamba oli mbundu-kansan valtio Keski-Afrikassa nykyisen Angolan alueella 1500-luvulta 1900-luvun alkuun. Se sijaitsi Kwangojoella koilliseen Luandasta. Matamban kuningaskuntaa hallitsivat poikkeuksellisesti pääasiassa naiset.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matamba oli löyhästi osa Kongon kuningaskuntaa noin vuoteen 1550 asti. Alueen tilanne muuttui, kun Portugali perusti vuonna 1575 Luandaan Angolan siirtokunnan. Portugalilaiset ajautuivat konfliktiin läheisen Ndongon kuningaskunnan kanssa ja lopulta valtasivat maan pääkaupungin 1621. Lyhyen rauhan jälkeen Ndongossa syttyi sisällissota, kun kuninkaan sisko Nzinga Mbande nousi valtaan ja portugalilaiset puolestaan tukivat valtaistuimelle tämän kilpailijaa Ngola a Haria.[2] Nzinga karkotettiin maanpakoon, ja hän suuntasi Matambaan ja nousi sen hallitsijaksi. Nzinga kävi Matambasta käsin sotaa portugalilaisia ja Ngola a Haria vastaan vuoteen 1656 asti, kunnes Angolan ja Matamban välinen raja sovittiin rauhansopimuksella.[1]
Nzinga Mbande kuoli 1663. Hänellä ei ollut lapsia, ja vallasta syttyi sisällissota 1666. Lopulta valta siirtyi Nzingan kenraalin João Guterres Ngola Kaninin jälkeläisille. Matamba kävi samoihin aikoihin kamppailua naapurimaa Kasanjen kanssa Kwangojoen hallinnasta, kunnes kuningatar Verónica Guterres Ngola Kanini vakiinnutti rajat ja rauha palasi. Matamban välit portugalilaisiin säilyivät tämän jälkeen pitkään pääasiassa rauhallisina. Portugalilaiset hyökkäsivät 1744 ja alistivat Matamban nimellisesti vasallikseen. Vuonna 1767 kuningatar Ana II Guterres da Silva Ngola Kanini kuoli, ja maa jakautui kahtia, kun hänen tyttärensä Kamana ja veljenpoikansa Francisco II Kaluete ka Mbandi taistelivat vallasta. Lopulta Kamanan poika yhdisti Matamban.[1]
Laajentaessaan 1800-luvulla kahviplantaasejaan portugalilaiset tunkeutuivat Matamban läntisiin osiin, ja seurasi useita sotia. Matamba onnistui estämään portugalilaisten etenemisen aina 1900-luvun alkuun asti. Lopulta vuonna 1909 Portugali valtasi maan ja liitti sen osaksi Angolaa.[1]