Maria Jaatinen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Maria Jaatinen (o.s. Piipponen; 17. tammikuuta 1907 Tuupovaara – 4. heinäkuuta 1995)[1] oli suomalainen mielisairaanhoitaja ja runoilija.[2]
Jaatinen kävi kansakoulun. Mielisairaanhoitajakurssin hän suoritti vuonna 1927. Mielisairaanhoitajana hän toimi Tyrväällä, Seinäjoella, Halikossa, ja Sipoossa (Nikkilä) vuosina 1927–1958.[2]
Jaatisen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Piipponen ja Olga (o.s. Huohvanainen). Puoliso oli taidemaalari, kuvittaja ja pilapiirtäjä Eeli David Jaatinen (1905–1970) vuodesta 1958.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seuloen. Akateeminen kustannuliike, Helsinki 1974
- Päivä ei ehdi. Karisto 1974
- Sinistä vihreää. Karisto 1976
- Huominen on tyhjä. Karisto 1977
- Mitä kaikesta jää : runoja. Karisto 1979
- Hiljaisesti palaen. Karisto 1980
- Valittuja runoja : runoja kokoelmista Seuloen, Päivä ei ehdi, Sinistä vihreää, Huominen on tyhjää, Mitä kaikesta jää, Hiljaisesti palaen sekä uusia runoja. Karisto 1982
- Kyynel ja kiitos. Karisto 1985
- Maininkeja. Karisto 1986
- Istu iltani tulille I äänitteellä tekijä esittää Karjala-aiheista tuotantoaan. AV-apu, Helsinki 1987
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maria Jaatinen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Kirjasampo.fi : Maria Jaatinen
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maria Piipponen, Hautakuva: albumissa Tampere, Kalevankankaan hautausmaa, osio 10a (A-K) (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 10.11.2022.
- ↑ a b c Suomen Kirjailijat 1945–1980, Jaatinen, Maria, sivu 184, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985