Manuel de Falla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Manuel de Falla y Matheu (23. marraskuuta 1876-14. marraskuuta 1946) oli espanjalainen säveltäjä. Falla syntyi Cádizissa ja opiskeli 1890-luvun lopulta lähtien pianonsoittoa ja säveltämistä Madridissa. Fallan varhaisiin teoksiin kuuluu muun muassa useita zarzueloja. Ensimmäisenä mestariteoksena pidetään oopperaa La vida breve, jonka ensimmäisen version hän sävelsi vuonna 1905.

Vuosina 1907-1914 Falla asui Pariisissa. Pariisin-vuodet olivat merkittäviä Fallan oman sävelkielen kehitykselle, sillä juuri ollessaan poissa Espanjasta ja nähdessään, kuinka ihailtua espanjalainen kulttuuri oli tuon ajan ranskalaisten säveltäjien ja muiden taiteilijoiden keskuudessa, hän oppi antamaan arvoa Espanjan kansanmusiikkiperinteelle ja etsimään siitä innoitusta. Jo Pariisissa Falla alkoi työstää erästä suurimmista mestariteoksistaan, Noches en los jardines de España (Öitä Espanjan puutarhoissa) pianolle ja orkesterille, mutta se valmistui ja kantaesitettiin vasta hänen palattuaan kotimaahansa. Espanjassa hän sävelsi sittemmin muitakin hyvin suosituksi tulleita teoksia, esimerkiksi baletit El amor brujo (Noiduttu rakkaus) ja El sombrero de tres picos (Kolmikolkkahattu), Cuatro piezas españolas (Neljä espanjalaista kappaletta) ja Fantasía bética pianolle sekä eri puolilta Espanjaa peräisin oleviin teemoihin perustuvan laulusarjan Siete canciones populares españolas (Seitsemän espanjalaista kansanlaulua). Vuodet 1919-1939 Falla asui Granadassa. Espanjan sisällissodan tuoksinassa hän muutti Argentiinaan, jossa asui elämänsä loppuun saakka. Fallan viimeiseksi merkittäväksi teokseksi jäi Concierto para clavecín y cinco instrumentos (Konsertto cembalolle ja viidelle soittimelle) (1923-26). Elämänsä viimeiset parikymmentä vuotta hän työsti mittavaa näyttämökantaattia Atlàntida (Atlantis) katalonialaisen Jacint Verdaguer'n tekstiin, mutta se jäi keskeneräiseksi. Hänen oppilaansa Ernesto Halffter täydensi teoksen myöhemmin Fallan luonnosten pohjalta.