Magneettinen jäähdytys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gadoliniumseos lämpenee magneettikentässä ja luovuttaa lämpöenergiaa ympäristölle, joten poistuessaan se on kylmempi kuin ennen magneettikenttään joutumistaan.

Magneettinen jäähdytys on magnetokaloriseen ilmiöön perustuva jäähdytystekniikka. Tekniikalla voidaan saavuttaa äärimmäisen alhaisia lämpötiloja (sevästi alle 1 K) mutta myös normaaleja jääkaappilämpötiloja, järjestelmän suunnittelusta riippuen.

Ilmiön havaitsi ensimmäisenä saksalainen fyysikko Emil Warburg (1880), ja perusperiaatteen kuvailivat Peter Debye (1926) ja William Giauque (1927).[1] Ensimmäisten toimivien magneettisten jääkaappien rakentamisen aloitti useakin ryhmä vuodesta 1933 eteenpäin. Magneettinen jäähdytys oli ensimmäinen tapa jäähdyttää alle 0.3 K lämpötiloihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zemansky, Mark W. (1981). Temperatures very low and very high. New York: Dover, 50. ISBN 0-486-24072-X.