Emil Warburg
Wikipedia
| Emil Warburg | |
|---|---|
| Syntynyt | 9. maaliskuuta 1846 Altona |
| Kuollut | 28. heinäkuuta 1931 Bayreuth |
| Asuinpaikka | |
| Kansallisuus | |
| Tutkimusala | fysiikka |
| Instituutti | Humboldt-yliopisto Strasbourgin yliopisto Freiburgin yliopisto |
| Tutkinnot | Humboldt-yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Heinrich Gustav Magnus |
| Oppilaat | James Franck R.W. Pohl Julius Edgar Lilienfeld Gustav Heinrich Angenheister Eduard Grüneisen |
Emil Gabriel Warburg (9. maaliskuuta 1846 Altona – 28. heinäkuuta 1931 Bayreuth) oli saksalainen fyysikko, joka oli uransa aikana fysiikan professori Strasbourgin, Freiburgin ja Berliinin yliopistoissa. Hän toimi Deutsche Physikalische Gesellschaftin puheenjohtajana vuosina 1899–1905.[1]
Warburg tutki kineettistä kaasuteoriaa, sähkönjohtavuutta, kaasupurkauksia, lämpösäteilyä, ferromagnetismia ja valokemiaa. Kahdelle hänen oppilaistaan on myönnetty Nobel-palkinto: James Franck (Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1925) ja Hans von Euler-Chelpin (Nobelin kemianpalkinto vuonna 1929). Hänen oppilaitaan olivat myös Eduard Grüneisen, Robert Pohl ja Erich Regener.
Emil Warburg oli Nobel-palkitun lääketieteilijän Otto Heinrich Warburgin isä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Emil Warburg Stiftung (saksaksi)