Emil Warburg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emil Warburg
Syntynyt 9. maaliskuuta 1846
Altona
Kuollut 28. heinäkuuta 1931
Bayreuth
Asuinpaikka Flag of Germany.svg Saksa
Kansallisuus Flag of Germany.svg saksalainen
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Humboldt-yliopisto
Strasbourgin yliopisto
Freiburgin yliopisto
Tutkinnot Humboldt-yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Heinrich Gustav Magnus
Oppilaat James Franck
R.W. Pohl
Julius Edgar Lilienfeld
Gustav Heinrich Angenheister
Eduard Grüneisen

Emil Gabriel Warburg (9. maaliskuuta 1846 Altona28. heinäkuuta 1931 Bayreuth) oli saksalainen fyysikko, joka oli uransa aikana fysiikan professori Strasbourgin, Freiburgin ja Berliinin yliopistoissa. Hän toimi Deutsche Physikalische Gesellschaftin puheenjohtajana vuosina 1899–1905.[1]

Warburg tutki kineettistä kaasuteoriaa, sähkönjohtavuutta, kaasupurkauksia, lämpösäteilyä, ferromagnetismia ja valokemiaa. Kahdelle hänen oppilaistaan on myönnetty Nobel-palkinto: James Franck (Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1925) ja Hans von Euler-Chelpin (Nobelin kemianpalkinto vuonna 1929). Hänen oppilaitaan olivat myös Eduard Grüneisen, Robert Pohl ja Erich Regener.

Emil Warburg oli Nobel-palkitun lääketieteilijän Otto Heinrich Warburgin isä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]