Makedonian valtakunta

Wikipedia
Ohjattu sivulta Macedonia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee historiallista valtakuntaa. Makedonian muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.

Makedonian valtakunta (muinaiskreikaksi Μακεδονία) perustettiin noin 700 eaa. Sen naapureita olivat Traakia, Illyria, Epeiros ja Thessalia.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri Suuren noustessa valtaan Makedonian alue rajoittui etelässä Thessaliaan. Eteläisessä Makedoniassa sijaitsivat Pierian, Elimeotiksen ja Tymfaian maakunnat. Pieriassa sijaitsivat Herakleionin ja Ballan kaupungit. Elimeotiksessa sijaitsi Aiane ja Tymfaiassa Aiginion. Lännessä Makedonia rajoittui Epeirokseen. Läntisessä Orestiksen maakunnassa sijaitsi Argos. Luoteessa Makedonian rajoittui Illyriaan. Luoteisen Lynkoksen maakunnan tärkein kaupunki oli Herakleia Lynkos. Makedonian pohjoispuolella sijaitsi Paionia ja Pelagonia. Lännestä itään Makedonian pohjoisimmat maakunnat olivat Derriopos (tärkein kaupunki Styberra), Parorbelia (Idomene) ja Sintike (Herakleia Sintike). Idässä Makedonia rajoittui Strymon-joekeen ja Traakiaan. Itäisimmät maakunnat olivat Odomantike ja Edonis. Hellenistisellä ajalla Makedoniaan liitettiin Filippoin ympäröimä tasanko. Roomalaisajalla myös Paionia ja Pelagonia kuuluivat Makedoniaan.[1]

Makedonian nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makedonian hallitsijat onnistuivat 400-luvulla eaa. lähtien kehittämään verraten tiiviin valtiorakenteen, joka osoittautui niin lujaksi, että Makedonia pystyi vähitellen kasvattamaan valtaansa ja nousemaan suurvallaksi.

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan pohjoisosassa sijaitseva Makedonia ei historiansa alkuvaiheessa sanottavasti osallistunut kreikkalaisen kulttuurin kehittämiseen. Makedonian maanviljelijävaltainen väestö puhui omaa murrettaan eikä pitänyt itseään kreikkalaisina. Makedonialaisten varhaishistoriaa leimasivat selkkaukset pohjoisessa ja idässä asuvien naapureiden, illyrialaisten ja traakialaisten, kanssa.

600 eaa. – 400 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makedoniaa hallitsi 600-luvulta eaa. lähtien Argeadien kuningashuone. Kuningas oli asevoimien ylipäällikkö, korkein tuomari ja ritualistinen uskonnollinen johtaja. Hänen valtaansa valvoivat sotilasaateli ja asevoimien kokous. Makedonia kehittyi 400-luvulla eaa. – lähes kreikkalaisten huomaamatta – tiiviisti jäsentyneeksi valtioksi. Kuningas Aleksanteri I tuki kreikkalaisia persialaissodissa ja laajensi valtakuntansa vuoteen 480 eaa. mennessä Olymposvuorelle ja Pangaion vuorille saakka. Hän toteutti armeija-, hallinto-, ja rahauudistuksen lujittaen valtionsa rakennetta. Hänen seuraajansa Perdikkas II taktikoi taitavasti peloponnesolaissodan rintamien välillä ja valloitti alueita Khalkiden niemimaalta. Makedonian sotilasmahdin nousu alkoi Arkhelaoksen aikana. Hän teki Pellasta pääkaupungin, miehitti vuoden 400 eaa. paikkeilla osan Thessaliasta ja kutsui hoviinsa paljon taiteilijoita, nimekkäimpänä runoilija Euripideen.

Pellan sijainti.

Makedonia katastrofin partaalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makedonia joutui katastrofin partaalle, kun kuningas Perdikkas III, joka oli vuonna 360 eaa. voittanut ateenalaiset, kaatui seuraavana vuonna 4 000 sotilaan voimin illyrialaisia ja paionialaisia vastaan käydyssä taistelussa. Hänen poikansa oli vasta lapsi. Illyrialaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäsivät. Kaatuneen kuninkaan veli ja sijaishallitsija Filippos II huudettiin kuninkaaksi 359 eaa.

Makedonia suurvaltana Filippos II:n aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippos II kasvatti Makedoniasta muutamassa vuodessa Kreikan johtavan sotilas- ja poliittisen mahdin. Hän tavoitteli kreikkalaisten ja makedonialaisten välille poliittista ja kulttuuriliittoa, jota halusi itse johtaa.

Filippos II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippos II oli sekä ylivertainen valtiomies että loistava sotapäällikkö. Veljensä kuoltua hän hallitsi maata nuoren veljenpoikansa sijaishallitsijana. Valtaistuimelle päästyään Filippos päätti alistaa Makedonian valtaan Kreikan muita kaupunkeja. Ensin hän karkotti maasta illyrialaiset ja paionialaiset, ja seuraavina vuosina hän valloitti suuren osan Traakiaa ja Pangaionvuoria. Vuodesta 354 eaa. lähtien hän tunkeutui yhä syvemmälle Kreikkaan, kunnes saapui vuonna 351 eaa. Bosporiin. Vuosina 348 eaa.–342 eaa. Filippos valloitti Thessalian, Khalkiden ja Traakian ja liitti ne valtakuntaansa.

Filippos parantaa sotajoukkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippos teetti Makedonialle sotalaivaston ja uudisti sodankäyntiä. Hän pestasi palkkasotureita ja ammattiupseereja, valitsi kyvykkäitä sotapäälliköitä, palkkasi omia sotainsinöörejä, jotka rakensivat muurinmurtajia ja heittokoneita. Filippoksen sotilaallisen menestyksen varsinainen syy oli kuitenkin se, että peloponnesolaissota ja sisäiset kiistat olivat heikentäneet kreikkalaisia. Varsinkin ateenalaiset olivat huolissaan Kreikan kaupunkien itsenäisyyden säilymisestä. Puhuja Demosthenes varoitti filippiikeissään (Filippoksen vastaisissa puheissa) väsymättömästä makedonialaisesta barbaarista. Filippoksen eteneminen johti vuonna 340 eaa. avoimeen sotaan, jonka ateenalaiset ratkaisivat aluksi edukseen laivastonsa ylivoiman avulla.

Demosthenes

Filippos ja Aleksanteri lyövät Kreikan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khaironeian taistelussa elokuussa 338 eaa. Filippoksen ja hänen poikansa Aleksanterin johtamat makedonialaiset falangit kuitenkin ottivat murskavoiton Ateenan ja Theban johtaman kreikkalaiskaupunkien helleenisen liiton joukoista. Filippos kutsui itseään Kreikan yhdistäjäksi ja saneli kohtuulliset rauhanehdot, jotka soivat kreikkalaisille itsenäisyyden illuusion: Ateena, Theba ja suurin osa muista kaupungeista liittyivät korinttilaiseen liittoon ja yhteisrauhaan. Filippos oli koko Kreikan kiistaton hallitsija. Maa oli nyt yhdistetty ensimmäisen kerran. Filippos halusi ulottaa valtansa paljon laajemmalle. Vuonna 337 eaa. suuri makedonialaisten ja kreikkalaisten armeija ylitti Hellespontoksen Vähän-Aasian puolelle. Filippos kuitenkin surmattiin sotavalmistelujen aikana tyttärensä häissä.

Makedonialainen falangi.
Makedonian valtakunta 334 eaa – 323 eaa.

Makedonia Aleksanterin kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diadokien taistelu Makedonian ja Kreikan hallinnasta käytiin sukujuonitteluna. Aleksanteri Suuren hallitsijasuku syrjäytyi, ja lähes kaikki diadokit osallistuivat taisteluun Aleksanterin valtakunnan Euroopan-puoleisista osista.

Aleksanteri Suuri persialaisten vastaisessa Issoksen taistelussa 333 eaa.

Valtajuonittelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanterin kuoltua vuonna 323 eaa. hänen vahvimmat sotapäällikkönsä jakoivat vallan keskenään. He hallitsivat rikkaimpia satraappikuntia, johtivat vahvimpia sotajoukkoja ja taistelivat valtakunnan johtajuudesta. Ne makedonialaiset, jotka halusivat säilyttää vallan Argeadien hallitsijasuvulla, valitsivat vuonna 323 eaa. kuninkaaksi Aleksanteri Suuren vajaamielisen velipuolen Filippos III Arrhidaioksen. Valtaa tavoitteli myös vasta isänsä kuoleman jälkeen syntynyt Aleksanteri Suuren ja Roksanen poika Aleksanteri IV Aigos. Samalla Aleksanteri Suuren äiti Olympias yritti saada valtaa.

Todellinen valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todellinen valta oli aluksi Aleksanterin käskynhaltijaksi määräämällä Antipatroksella, joka määräsi seuraajakseen uskollisen sotapäällikkö Polyperkhonin, mutta Antipatroksen kuoltua vuonna 319 eaa. hänen poikansa Kassandros nousi Polyperkhonia vastaan. Hän onnistui karkottamaan Polyperkhonin ja saamaan puolelleen Filippos III:n ja tämän puolison Eurydikeen kannatuksen. Polyperkhon kuitenkin liittoutui Olympiaan kanssa. He syrjäyttivät kuningasparin yhteisvoimin vuonna 317 eaa. ja hallitsivat alaikäisen Aleksanteri IV Aigoksen sijaishallitsijoina.

Kassandroksen nousu ja tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassandros puolestaan lähti armeijan kanssa liikkeelle, valloitti Makedonian, mestautti 316 eaa. Olympiaan ja karkotti Polyperkhonin. Hän murhautti pienen Aleksanteri IV:n ja tämän äidin Roksanen 310309 eaa. Näin sammui Argeadien suvun miespuolinen linja. Varmistaakseen vallan säilymisen omassa suvussaan Kassandros meni 316 eaa. naimisiin Aleksanteri Suuren sisarpuolen Thessaloniken kanssa. Kassandros liittoutui vuoroin eri diadokien, esimerkiksi Lysimahoksen ja Seleukos I:n, kanssa ja vakiinnutti asemansa Makedonian hallitsijana. Kassandros nimesi itsensä kuninkaaksi 305 eaa. Hänen asemansa vaikeutui myöhemmin. Vuoden 300 eaa. paikkeilla hän joutui luovuttamaan Kreikan Antigonos I:n Vähästä-Aasiasta karkotetulle pojalle Demetrios I Poliorketekselle. Kassandroksen dynastia päättyi pian hänen kuolemansa jälkeen (297 eaa.). Thessalonike oli sekaantunut Kassandroksen perimyskiistaan, ja Thessaloniken poika Antipatros II murhasi äitinsä, koska katsoi tämän sivuuttaneet hänet. Demetrios I Poliorketes syrjäytti Antipatroksen vuonna 294 eaa. Aleksanterin seuraajista siis Antigonos hallitsi Aasiaa, Kassandros Kreikkaa ja Makedoniaa, Lysimakhos Traakiaa, Ptolemaios Egyptiä ja Seleukos itäisiä satraappikuntia.

Makedonia Antigonos-suvun kaudella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antigonos I:n seuraajat onnistuivat viimein alistamaan valtaansa Makedonian ja koko muun Kreikan. Lopulta Antigonidien hallitsijasuku kuitenkin jäi alakynteen vahvistuvalle Rooman valtakunnalle. Antigonos I Monofthalmos ('silmäpuoli') ja hänen poikansa Demetrios I Polioketes ('kaupunkienvalloittaja') olivat viimeiset diadokit, jotka pitivät kiinni Aleksanteri Suuren suurvaltahaaveista. Vuonna 306 eaa. he ottivat muiden diadokien tavoin kuninkaan tittelin. He herättivät henkiin panhelleenisen korinttilaisen liiton kaikkien helleenien vapauttamiseksi. Antigonos I kaatui Ipsoksen taistelussa vuonna 301 eaa. ollessaan 81-vuotias. Taistelussa oli mukana kymmeniätuhansia sotilaita sekä korinttilaisen liiton puolella että Kassandroksen, Lysimakhoksen ja Seleukoksen liittouman puolella.

Demetrios I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Antigonos I:n poika Demetrios I oli häädetty Vähästä-Aasiasta, hän onnistui alistamaan valtaansa suuren osan Kreikasta ja Kassandroksen kuoltua myös Makedonian. Myöhemmissä taisteluissa Seleukos kuitenkin sai hänet vangituksi, ja hän kuoli vuonna 283 eaa.

283 eaa. – 224 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demetrioksen poika Antigonos II Gonatas ('polvistuja') nousi valtaistuimelle isänsä seuraajana, mutta joutui puolustautumaan muilta vallantavoittelijoilta ja karkotettiin useaan kertaan Makedoniasta. Hän sai kiistattoman kuninkuuden vasta 255 eaa. Hänen kuollessaan 239 eaa. Makedonialla oli jälleen kiistaton ylivalta Hellaksesta. Demetrios II (kuninkaana 239229 eaa.) ja Antigonos III Doson (sijaishallitsijana tai kuninkaana 229221 eaa.) alistivat valtaansa myös Spartan ja yhdistivät 224 eaa. lähes koko Kreikan alaisuuteensa helleeniseen liittoon.

Konflikti Rooman kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Makedonialaissodat

Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin konflikti laajenevan Rooman kanssa. Rooma halusi estää Makedonian vahvistumisen lännessä. Makedonian kuninkaaksi vuonna 221 eaa. noussut Filippos V solmi vuonna 215 eaa. Rooman-vastaisen liiton karthagolaisen Hannibalin kanssa. ensimmäisessä makedonialaissodassa (215205 eaa.) Filippos vielä jossain määrin menestyi, mutta toisessa makedonialaissodassa (200197 eaa.) roomalaiset voittivat hänet, kun eräät Kreikan kaupungit olivat jääneet sodasta pois. Seuraavina vuosina Kreikan sisäiset levottomuudet ajoivat Filippoksen ahtaalle.

Hänen poikansa Perseus oli Makedonian viimeinen kuningas. Hän ryhtyi uuteen sotaan Roomaa vastaan vuonna 171 eaa. Alkumenestyksestään huolimatta Perseuksen armeija kukistettiin Pydnan taistelussa vuonna 168 eaa. ja kuningas vangittiin taistelun jälkeen. Perseus vietiin Roomaan, missä häntä esiteltiin riemusaatossa. Makedonia jaettiin aluksi neljään tasavaltaan mutta neljännen makedonialaissodan päätyttyä roomalaisten voittoon vuonna 148 eaa. Makedonia liitettiin lopulta Roomaan provinssiksi.

Sotilaskuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 400 eaa. tienoilla sotilaskuninkaiden johtamat makedonialaiset, jotka olivat paimentolaisia ja talonpoikia, joutuivat persialaisten alaisuudesta kreikkalaisten alaisiksi.

Arkhelaos I (413–399 eaa.) suosi kreikkalaista sivistystä.

Filippos II (359–336) perusti Makedonian suuruuden käyttämällä hyväkseen kreikkalaisten ja persialaisten riitoja. Näin Makedonia piti hallussaan koko Balkania.

Filippos II:n poika Aleksanteri Suuri (336–323 eaa.) teki Makedoniasta maailmanvallan, jossa vallitsi hellenistinen kulttuuri. Hän liitti Makedoniaan Persian ja Egyptin.

Osa Rooman valtakuntaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri Suuren kuoltua Makedonia jäi Antipatrokselle mutta heikkeni vallanperimystaisteluissa ja sodissa niin, että roomalaiset jakoivat sen 168 eaa. neljään osaan ja tekivät 148 eaa. siitä provinssin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thomas Heine Nielsen: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. s.794. Oxford University Press, 2004. 9780198140993.