Lumiukko (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lumiukko
The Snowman
Snowman.JPG
Ohjaaja Dianne Jackson
Käsikirjoittaja Raymond Briggs
Tuottaja John Coates
Säveltäjä Howard Blake
Leikkaaja John Cary
Erikoisefektit Mario Cassar
Pääosat Peter Auty
David Bowie
Raymond Briggs
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Snowman Enterprises Limited
Ensi-ilta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 26. joulukuuta 1982 (TV)
Suomen lippu 24. joulukuuta 1983 (TV)
Kesto noin 26 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Lumiukko (engl. The Snowman) on brittiläinen vuonna 1982 ensi-iltansa saanut animaatioelokuva, joka perustuu Raymond Briggsin samannimiseen lasten kuvakirjaan vuodelta 1978. Lumiukko oli vuonna 1982 parhaan lyhytanimaation Oscar-ehdokkaana ja se voitti muun muassa BAFTAn palkinnon parhaana lastenelokuvana. Elokuvan jatko-osa, Lumiukko ja lumikoira sai ensiesityksensä jouluaattona 2012.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lumisena jouluaattopäivänä sataa lunta. Pieni poika menee nauttimaan ulos lumisateesta ja tekee lumiukon. Lumiukon valmistuttua on hänen aika mennä nukkumaan. Hän ei kuitenkaan saa unta ja lähtee keskellä yötä katsomaan tekemäänsä lumiukkoa, joka herää pojan hämmästykseksi yhtäkkiä henkiin. Poika ja lumiukko seikkailevat talon sisällä ja ulkopuolella, kunnes lumiukko ottaa pojan kädestä kiinni ja lähtee lentoon vieden pojan meren yli salaiseen paikkaan, jossa muut lumiukot viettävät joulua. Poika tapaa lumiukkojen luona Joulupukin, joka antaa hänelle lahjaksi sinisen kaulaliinan. Kaulaliinapaketista paljastuu pojan nimi; James. Lumiukko ja James palaavat takaisin kotiin. Poika hyvästelee hymyilevän lumiukon ja menee nukkumaan lumiukon jäädessä paikalleen lumeen. Seuraavana aamuna on joulupäivä ja poika herää riemuissaan katsomaan lumiukkoa. Tarina päättyy traagisesti, sillä aamu on ollut lämmin ja Lumiukko on jo sulanut melkein kokonaan pois. Tässä vaiheessa sekä poika että katsoja voivat luulla koko tarinaa vain uneksi, mutta samassa poika löytää taskustaan saman sinisen kaulaliinan, jonka hän sai Joulupukilta. Tajuten menettäneensä ystävänsä, poika lyyhistyy lumeen polvilleen suremaan. Lopputekstit alkavat.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran piirroselokuva esitettiin Suomen televisiossa jouluna 1983.[1] Toinen esityskerta tapahtui jouluaattona 1989.[1] Vuodesta 1992 alkaen elokuva on esitetty joka jouluaatto, viime vuosina yleisesti Joulupukin kuumalinja -ohjelman lopuksi, juuri ennen Turun joulurauhan julistuksen televisioinnin alkua.[2]

Lumiukko-elokuvasta on muodostunut monille suomalaisille tärkeä osa joulunviettoa ja siihen suhtaudutaan nostalgisesti. Lumiukkoa seuraa aattoisin televisiosta jopa 400 000 ihmistä.[2] Elokuva on julkaistu myös DVD- ja VHS-julkaisuna.[3]

Tunnusmelodia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatioelokuvan musiikin on säveltänyt Howard Blake. Lentokohtauksen aikana soivan tunnusmelodian ”Walking in the Air” laulaa Peter Auty. Siitä ovat julkaisseet omat versionsa muun muassa Juulia Haverinen, A. Aallon rytmiorkesteri, Nightwish ja Rainbow. Tunnusmelodiasta on tehty suomenkielinen käännöskappale nimeltä ”Avaruus”, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Timo T. A. Mikkosen ja ystävien albumilla Joulusydän.[4]

Uusi versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiokanava Channel 4:n 30-vuotisjuhlien osana valmistui 2012 jatko-osa nimeltä Lumiukko ja lumikoira. 24-minuuttista elokuvaa tehtiin pari vuotta ja se ensiesitettiin jouluaattona 2012.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lumiukko Muistikuvaputki - Kysy Rouva Ruudulta. 24.11.2008. Yle. Viitattu 18.11.2013.
  2. a b Mattinen, Johanna: Joulupukin kuumaanlinjaan uusi pukki Iltalehti. 23.12.2012. Viitattu 23.12.2012.
  3. Lumiukko FS-Film Oy. Viitattu 14.12.2010.
  4. Avaruus Suomen äänitearkisto. Viitattu 14.12.2010.
  5. Simon Cable: Snowman and the Snowdog melts hearts of six million: Animation draws one of Channel 4's biggest audiences of the year (but it's still beaten by Coronation Street and Merlin) 25.12.2012. Mail Online. Viitattu 2.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]