Luistelijan ensiesiintyminen
| Luistelijan ensiesiintyminen | |
|---|---|
| Débuts d’un patineur | |
 Elokuvan mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Louis Gasnier |
| Kuvaaja | Henri Stucker |
| Pääosat | Max Linder |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Pathé Frères |
| Ensi-ilta |
10. toukokuuta 1907 (Ranska) 9. kesäkuuta 1908 (Suomi) |
| Kesto | 125 metriä (5 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Luistelijan ensiesiintyminen (ransk. Débuts d’un patineur) on vuonna 1907 valmistunut ranskalainen mykkäelokuva. Louis Gasnierin ohjaamaa komediaa pidetään Max Linderin keikarihahmon debyyttinä.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Max on päättänyt lähteä luistelemaan. Hän vuokraa luistimet, kiinnityttää ne kenkiinsä ja lähtee jäälle. Kokematon luistelija kaatuu kerta toisensa jälkeen, törmäilee muihin ja särkee silinterihattunsa. Arvokkuutensa menettänyt Max viedään pois jäältä ja lopussa hän itkee katkerasti.[1]
Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinan mukaan ajatus elokuvasta syntyi Pathé Frèresin studion vieressä sijainneen järven jäädyttyä. Paikalle kutsuttiin keikarimaisesti pukeutunut Max Linder, jonka ei tarvinnut edes näytellä, sillä hän ei ollut koskaan luistellut.[2] Yhdeksästä otoksesta koostuva elokuva on puhdasta slapstickiä, mutta sen koomisuutta lisää Linderin keikarihahmo, joka esiintyi nyt ensimmäistä kertaa[3]. Elokuvan tekniikka on vielä hyvin primitiivinen, eikä lähikuvien puuttuminen tee oikeutta Linderin koomikonlahjoille[4].
Luistelijan ensiesiintyminen ei tehnyt Maxista kerralla suosittua, sillä hänen ohjaajansa Louis Gasnier siirtyi pian Italiaan ja Linder jatkoi sivuosien esittämistä Pathélla. Tie menestykseen avautui vuoden 1909 alussa, jolloin Linderin pahin kilpailija André Deed lähti vuorostaan Italiaan.[5] Linderin kertoman mukaan hänen Luistelijan ensiesiintymisestä saamansa palkkio ei edes korvannut näyttelijän menetyksiä: repeytyneitä housuja, lyttyyn mennyttä silinteriä ja kadonnutta kalvosinnappia[4].
Elokuvaa esitettiin Suomessa kesäkuussa 1908. Lehti-ilmoituksissa ei vielä mainittu näyttelijän nimeä,[6] mutta Savon Sanomien mukaan kuva oli ”tavattoman naurattava”[7]. Max Linder alkoi tulla tunnetuksi Suomessa syksystä 1909 lähtien[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Abel, Richard: The Ciné Goes to Town: French Cinema, 1896-1914, Updated and Expanded Edition, s. 218–219. Berkeley: University of California Press, 1994. ISBN 0-520-07935-3.
- ↑ Leteux, Christine: Albert Capellani: Pioneer of the Silent Screen. Lexington: The University Press of Kentucky, 2015. ISBN 978-0-8131-6643-8.
- ↑ Mathiesen, Snorre Smári: Max Linder: Father of Film Comedy. Albany: BearManor Media, 2018. 978-1-62933-208-6.
- ↑ a b Sadoul, Georges: Vseobštšaja istorija kino, tom 1, s. 408. Moskva: Iskusstvo, 1958.
- ↑ Max Linder: “Le Roi du Cinématographe” An Illustrated History of the Early Cinema. Arkistoitu 19.2.2019. Viitattu 8.2.2019.
- ↑ Biografi-Teatterin ilmoitus. Helsingin Sanomat, 10.6.1908, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pikku-uutisia. Savon Sanomat, 24.8.1908, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Max Linder Mykkä Todistaja. Viitattu 8.2.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luistelijan ensiesiintyminen Georg Renkenin Max Linder -filmografiassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luistelijan ensiesiintyminen Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Luistelijan ensiesiintyminen Pathén filmografiassa (Arkistoitu – Internet Archive)