Louise Hippolyte
| Louise Hippolyte | |
|---|---|
 | |
| Monacon ruhtinatar | |
| Valtakausi | 20. helmikuuta – 29. joulukuuta 1731 |
| Edeltäjä | Antonio I |
| Seuraaja |
Jaakko I (Monaco) Honoré III |
| Syntynyt |
Louise Hippolyte Grimaldi 10. marraskuuta 1697 |
| Kuollut | 29. joulukuuta 1731 (ikä 34) |
| Puoliso | Jaakko I (Monaco) |
| Lapset | yhdeksän |
| Isä | Antonio I |
| Äiti | Marie de Lorraine |
Louise Hippolyte de Monaco (10. lokakuuta 1697 − 29. joulukuuta 1731) oli ainoa naispuolinen Monacon hallitsija. Monacon nykyinen kuninkaallinen perhe polveutuu hänestä.
Lapsuus ja naimisiinmeno[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louise Hippolyte syntyi Monacon kuninkaallisessa palatsissa. Hänen kuudesta sisaruksestaan kolme kuoli lapsena ja hän oli vanhin Antonio I ja Marie de Lorrainen lapsista, jotka saavuttivat aikuisiän, joten hänestä tuli Monacon ruhtinaskunnan perijätär. Antonio I päätti, Ludvig XIVn luvalla, että hänen tulevan aviomiehensä piti ottaa Grimaldin sukunimi ja Louisella oli oikeus hallita Monacoa yhdessä miehensä kanssa.[1]
Louise Hippolyte avioitui 18-vuotiaana, 20. lokakuuta 1715, normannialaisen aatelisen Jacques François Goyon de Matignon, (Monacon ruhtinaana Jaakko I) kanssa.[1] Avioliitolla oli aurinkokuningas Ludvig XIV tuki, tämän halutessa lisätä Ranskan vaikutusvaltaa Monacossa. Grimaldin suku sen sijaan ei ollut innoissaan, sillä he pelkäsivät vallan lipsuvan Louise Hippolyteltä tämän aviomiehelle. Monacolaiset pitivät Jaquesia arroganttina alempaan aatelistoon kuuluvana sosiaalisena kiipijänä.[2]
Aikuisikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louise Hippolyte ja hänen aviomiehensä asuivat Ranskassa ja saivat yhdeksän lasta. Antonio I:n kuoleman jälkeen Louise Hippolyte muutti Pariisista Monacoon (4. huhtikuuta 1731) ja otti vallan omiin nimiinsä, ilmoittaen että mies ja lapset pysyisivät Ranskassa. Tämä oli ristiriidassa hänen isänsä ja Ranskan kuninkaan tekemän sopimuksen kanssa. Kun Jaakko I tuli myöhemmin perässä, hän viipyi vain lyhyen aikaa ja palasi sitten Ranskaan, mahdollisesti pettyneenä siitä ettei ollutkaan virallinen kanssahallitsija.[1]
Aika Monacon hallitsijana, kuolema ja seuraajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louise Hippolyte kuoli isorokkoon loppuvuodesta 1731. Jaakko palasi Monacoon, ja suunnitteli toimivansa heidän poikansa Honoré III:n sijaihallitsijana tämän täysi-ikäisyyteen asti. Hän joutui jättämään kapinan partaalla olevan ruhtinaskunnan toukokuussa 1732, ja sijaishallitsijaksi nousi Louise Hippolyten avioton velipuoli Antoine Grimaldi, josta tehtiin Monacon kenraalikuvernööri. Hän käytti valtaansa vielä Honoré III:n täysi-ikäisyyden aikana.[1]
Perheen Pariisin-asunnosta, Hôtel Matignonista, on tullut Ranskan pääministerin virka-asunto.[2]
Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antoine Charles Marie (16. joulukuuta 1717 − 4 helmikuuta 1718), Marquiss des Baux ja Matignon kreivi.
- Charlotte Thérèse Nathalie (19. maaliskuuta 1719 − 1790), nunna Convent Visitation luostarissa, Pariisissa.
- Honoré III Camille Léonor (10. marraskuuta 1720 − 21 maaliskuuta 1795), seuraaja Monacon valtaistuimella.
- Charles Marie Auguste (1. tammikuuta 1722 − 24 elokuuta 1749), Carladésin ja Matignonin kreivi.
- Jacques (9 kesäkuu 1723 − kesäkuu 1723).
- Louise Françoise (15. heinäkuuta 1724 − 15 syyskuuta 1729)
- François Charles (4 helmikuu 1726 − 9 joulukuu 1743), Thorignyn kreivi.
- Charles Maurice (14. toukokuuta 1727 − 18 tammikuuta 1798), Valentinoisin kreivi
- Marie Françoise Thérèse (20. heinäkuuta 1728 − 20 kesäkuuta 1743)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Susan Flanzer: Louise–Hippolyte, Souvereign Princess of Monaco Unofficial royalty. Viitattu 12.3.2023.
- ↑ a b Prince Jacques I of Monaco: Prior Owner of Matignon, the French Prime Minister’s Residence in Paris Hello Monaco. 2017. Viitattu 12.3.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Princely House of Monaco (Arkistoitu – Internet Archive)
|
Edeltäjä: Antonio I |
Monacon ruhtinas 26. helmikuuta 1731 − 29. joulukuuta 1731 |
Seuraaja: Jaakko I |
| ||||||||||
