Honoré III

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Honoré III

Honoré III, koko nimeltään Honoré Camille Léonor de Goyon de Matignon, (10. marraskuuta 172021. maaliskuuta 1795) oli Monacon ruhtinas lähes kuusikymmentä vuotta vuosina 1733-1793. Hän oli Jaakko I:n ja Luisa Ippolita de Monacon vanhin aikuisikään elänyt poika. Hänen veljensä, Antoine, oli kuollut jo puolivuotiaana.

Aika prinssinä ja ruhtinaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honoré muutti 20. toukokuuta 1732 isänsä luo Hôtel Matignoniin (nykyiseen Ranskan pääministerin virka-asuntoon) Pariisiin ja pysyi siellä vaikka hänet julistettiin 1733 Monacon ruhtinaaksi. Yhteydenpitäjänä ja Monacon eräänlaisena sijaishallitsijana toimi 1732–1784 Antoine Grimaldi, ruhtinas Antoine I:n ja tanssija Élisabeth Dufortin poika. Tilanne pysyi samanlaisena Antoinen kuolemaan 1784 asti. Tällöin Honoré III oli jo 64-vuotias. Kansalliskokous otti vallan Monacossa 19. tammikuuta 1793 ja Monacosta tuli osa Ranskaa 24. helmikuuta 1793.

Vaikka Honoré oli liberaali hallitsija ja avoin vallankumouksellisille aatteille, hänet vangittiin 20. syyskuuta 1793. Kun hänet vapautettiin vuotta myöhemmin, hän oli henkisesti raunioina ja hänen omaisuutensa oli otettu haltuun.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honoré meni naimisiin Maria-Caterina di Brignole-Salen (k. 1813) kanssa vuonna 1751. He saivat sai kaksi lasta, tulevan ruhtinaan Honoré IV:n, ja Joseph Grimaldin (10. syyskuuta 1763 - 28. kesäkuuta 1816). Pariskunta erosi vuonna 1770, ja Marie-Catherine avioitui prinssi de Condén kanssa vuonna 1798.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monaco Edeltäjä:
Jaakko I
Monacon ruhtinas
7. marraskuuta 173319. tammikuuta 1793
Seuraaja:
Honoré IV