Lockheed L-1011

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
American Trans Airin Lockheed L1011-500

Lockheed L-1011 TriStar on kolmimoottorinen, laajarunkoinen, pitkän ja keskipitkän toimintamatkan matkustajalentokone, jota valmisti Kaliforniassa yhdysvaltalainen Lockheed Corporation, nykyisin Lockheed Martin. Koneen tuotanto alkoi 1970, ja sen pahin kilpailija oli McDonnell Douglasin DC-10. Boeing 747, DC-10 ja L-1011 olivat ensimmäiset matkustajalentokoneet, joista 1970-luvun alkuvuosina alettiin käyttää lempinimeä "Jumbo-Jet".

L-1011 ja DC-10 ovat hyvin samanlaisia koneita, ulkoisesti suurin ero on DC-10:n rungon ulkopuolinen moottori takana (tehokkaampi), L-1011:ssä takamoottori on integroitu runkoon (hiljaisempi ja luotettavampi)kenen mukaan?.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulla American Airlines toivoi hieman pienempää konetta kuin Boeing 747, mutta sillä piti pystyä lentämään pitkiä reittejä. Tämän seurauksena McDonnell Douglas kehitti DC-10:n ja Lockheed L-1011:n. Kun vaatimuksena oli pitkä toimintamatka ja se, että koneiden pitää pystyä toimimaan jo olemassa olevilta kentiltä, kumpikin valmistaja päätyi kolmimoottoriseen ratkaisuun. Kaksimoottorinen kone olisi ollut taloudellisempi, mutta suurella polttoainekuormalla ne eivät olisi päässeet ilmaan kaikilta kiitoteiltä. Airbus kehitti pari vuotta myöhemmin laajarunkoisen Airbus A300:n, joka on kaksimoottorinen, mutta sen toimintamatka ei ollut kovin pitkä, ja sen matkustajakapasiteetti oli hieman pienempi.

L-1011 oli Lockheedin viimeinen kaupallinen lentokonetyyppi, ja sen suunnittelu aloitettiin 1968. Ensilento oli 16.11.1970. Moottoreiden toimittaja Rolls-Royce oli joutunut konkurssiin hieman aiemmin, mikä viivästytti ohjelmaa. Britannian hallitus kansallisti Rolls-Roycen ja näin takasi moottoreiden valmistuksen. L-1011 ehti liikenteeseen noin vuotta myöhemmin kuin DC-10, mikä merkitsi etulyöntiasemaa DC-10:lle, mutta L-1011 osoittautui luotettavaksi konetyypiksi ja DC-10 sai siitä vakavan kilpailijan. Kova kilpailu ajoi koneiden hintoja alaspäin, mitä Lockheed ei kestänyt, ja L-1011:n valmistus lopetettiin 1983.

Onnettomuustilastojen valossa L-1011 oli turvallisempi kuin DC-10, jolle alussa sattui useita tuhoisia onnettomuuksia. DC-10 oli kuitenkin suositumpi konetyyppi.

L-1011-1 aloitti liikennöinnin 1972. L-1011-100:ssa oli suurempi polttoainekapasiteetti ja suurempi kantavuus, L-1011-200 oli tehokkaampi versio.

L-1011-500 oli L-1011-200:sta kehitetty, lyhennetty malli, jonka toimintamatka oli pitkä. Runkoa lyhennettiin 4,1 metriä, enimmäislentoonlähtöpainoa ja polttoainekapasiteettia suurennettiin sekä moottorit vaihdettiin tehokkaampiin. Myös avioniikkaa uudenaikaistettiin. L-1011-500 aloittii liikenteessä 1979. Tätä konetyyppiä valmistettiin 50 kappaletta.

Monia L-1011 -koneita parannettiin jälkeenpäin, L-1011-50:ssä oli suurempi enimmäislentoonlähtöpaino ja vahvistettu runko, siivet ja rahtitila, L-1011-150:ssä oli suurempi enimmäislentoonlähtöpaino ja L-1011-250:ssä oli uudet moottorit. Joitakin koneita muutettiin myös rahtiversioiksi.

L-1011:tä valmistettiin yhteensä 250 kappaletta, joista suurin osa L-1011-1 -versiota. L-1011 -tyypin koneita on edelleen liikenteessä.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L-1011-1 L-1011-100 L-1011-200 L-1011-500 DC-10-30
(vertailu)
Pituus: 54,17 m 54,17 m 54,17 m 50,05 m 55,50 m
Korkeus: 16,87 m 16,87 m 16,87 m 16,87 m 17,70 m
Siipiväli: 47,34 m 47,34 m 47,34 m 50,09 m 50,40 m
Istuimia max: 400 400 400 330 399
Paino tyhjänä: 109 647 kg 111 696 kg 112 756 kg 111 488 kg 121 198 kg
Suurin lentoonlähtöpaino: 195 045 kg 211 375 kg 211 375 kg 224 980 kg 263 085 kg
Suurin polttoainemäärä: 72 360 kg 80 905 kg 80905 kg 96 885 kg 112 500 kg
Moottorit (3 kpl): Rolls-Royce RB211-22B (186,8 kN) Rolls-Royce RB211-22B (186,8 kN) Rolls-Royce RB211-524B (222,4 kN) Rolls-Royce RB211-524B (222,4 kN) General Electric CF6-50A (218 kN) tai CF6-50C (226,9 kN) tai
CF6-50C1/CF6-50C2 (233,5 kN) tai CF6-50C2B (240,2 kN).
Normaali lentonopeus: 0,84 Mach 0,84 Mach 0,84 Mach 0,84 Mach 0,83 Mach
Toimintamatka enimmäiskuormalla: 5 319 km 6 783 km 6 820 km 9 748 km 7 415 km

Tekniset tiedot voivat vaihdella eri tietolähteiden mukaan.

Luotettavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetyyppi on ollut osallisena viidessä onnettomuudessa, joissa on tullut kuolonuhreja. Konetyyppi on ollut teknisesti hyvin luotettava.

  • 29.12.1972 L-1011-1 putosi maahan inhimillisen virheen vuoksi. Nokkapyörän merkkivalo ei syttynyt laskeuduttaessa, minkä vuoksi laskeutuminen keskeytettiin. Kapteeni kytki vahingossa automaattiohjauksen pois päältä, minkä jälkeen kone törmäsi maahan, kun lentäjien huomio oli kiinnittynyt laskeutumistelineeseen ja syttymättömään merkkivaloon. 101 kuollutta. (Eastern Air Lines; Evergladesin kansallispuisto, Florida, USA)
  • 19.8.1980 nousun jälkeen koneessa (L-1011-1) havaittiin tulipalo ja kone teki onnistuneen hätälaskun. Henkilökunta ei sähköhäiriön vuoksi saanut ovia auki. Pelastushenkilöstö sai oven auki vasta 15 minuutin kuluttua, jolloin kaikki 301 henkilöä koneessa olivat kuolleet. (Saudi Arabian Airlines; Riad, Saudi-Arabia)
  • 23.12.1980 lennon aikana (L-1011-200) rengas räjähti, mikä teki reiän matkustamon lattiaan. Kaksi matkustajaa imeytyi koneesta nopean paineistuksen katoamisen vuoksi. (Saudi Arabian Airlines; Persianlahti)
  • 2.8.1985 kone (L-1011-1) tuhoutui laskeutuessaan erittäin huonon sään vuoksi, 131 kuollutta. (Delta Airlines; Dallas/Ft. Worth, Texas, USA)
  • 3.5.1986 16 matkustajaa kuoli aikapommin räjähdettyä koneen (L-1011-100) ollessa portilla. (Air Lanka; Colombo, Sri Lanka)

Lähde: www.airdisaster.com

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]