Lockheed Hudson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lockheed Hudson
A-28/A-29 ja AT-18
Lockheed A-29 Hudson
Lockheed A-29 Hudson
Tyyppi Kevyt tiedustelupommikone
Valmistaja Lockheed
Suunnittelija Clarence "Kelly" Johnson
Ensilento 10. joulukuuta 1938
Esitelty 1939
Status Ei käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimissa
Royal Air Force
Kanadan ilmavoimat
Australian ilmavoimat
Valmistusmäärä 2 584 kpl
Valmistusvuodet 1938-1942
Kehitetty mallista Lockheed Model 14 Super Electra

Lockheed Hudson oli yhdysvaltalainen Lockheedin valmistama kevyt pommikone, joka lensi ensilentonsa 10. joulukuuta 1938. Kone palveli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain maavoimien, Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan ja Australian ilmavoimissa. Kone suunniteltiin hieman ennen toista maailmansotaa Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien tarpeisiin.[1]

Suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen hankintakomissio etsi 1938 amerikkalaista merivalvontakonetta Avro Ansonin tueksi. Lockheed esitteli komissiolle 10. joulukuuta 1938 Lockheed 14 Super Electrasta muunnetun merivalvontakoneen, josta valmistettiin brittien toivomien pienten muutosten jälkeen Hudson Mk.I (Lockheedin tyyppimerkintä B14L).[1] Uuden koneen toimitukset alkoivat helmikuussa 1939, ja ensimmäisenä varustettiin toukokuussa RAF:n 224. laivue Leucharin lentotukikohdassa Skotlantissa. Sodan puhjetessa oli toimitettu 78 konetta.

Kaikkiaan Hudson Mk.I ja Mk.II malleja, jossa oli paranneltu potkuri, toimitettiin 351 kappaletta. Koneiden aseistuksena oli nokassa kaksi kiinteää Browning konekivääriä ja lisäksi kaksi konekivääriä Boulton Paulin toimittamassa tornissa. Hudson Mk.III:een lisättiin aseistukseen kolme konekivääriä sekä vaihdettiin yhdeksänsylinteriset 1 100 hevosvoiman Wright Cyclone moottorit 1 200 hevosvoiman moottoreihin. Näin varusteltua versiota valmistettiin 428 kappaletta.[1]

Hudson Mk.V (409 kappaletta) ja Mk.VI (450 kappaletta) varustettiin 14-sylinterisillä 1 200 hevosvoiman Pratt&Whitney Twin Wasp -moottoreilla.[2] RAF:lle toimitettiin myös 380 kappaletta Mk.IIIA ja 30 kappaletta Mk.IV osana Lend Lease -sopimusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Enderby: Blitz editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Donald 1997 s. 579
  2. Donald 1997 s. 580
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.