Liimatan kartano
Liimatta on Viipurissa sijainnut kartano. Se sijaitsi samannimisessä kylässä viisi–kuusi kilometriä Viipurin keskustasta kaakkoon Pietarin radan varrella ennen Viipurin maalaiskunnan Yläsäiniön taajamaa. Sen eteläpuolelta virtaa Säiniönjoki Käremäenlahteen.
Liimatasta ensimmäiset maininta asiakirjoissa on 1370-luvulta ja se oli yksi vanhimmista Suur-Viipurin kartanoista. Tila oli Hornin suvun omistuksessa 1600-luvun lopulle, jolloin se luovutettiin Ruotsin kruunulle. 1700-luvun alussa Liimatta oli pantattuna kenraalimajuri Pjotr Alabardeille ja Venäjän valtio osti sen vuonna 1783. 1800-luvun alussa Liimatta siirtyi Thesleff-suvulle ja oli viimeksi Wilhelm Thesleffin omistuksessa. Vuonna 1912 tilan osti kauppaneuvos ja mesenaatti Juho Lallukka, joka kuoli seuraavana vuonna. Hänen leskensä Maria Lallukan jälkeen Liimatta myytiin 1920-luvulla Viipurin kaupungille.[1][2]
Liimatassa oli komea kaksikerroksinen uusklassinen päärakennus, joka rakennettiin vuonna 1824 Carl Ludvig Engelin (nimissä tehtyjen) piirustusten mukaan. Liimatan päärakennus kuitenkin tuhoutui talvisodassa ja jatkosodan aikaan talosta oli enää rauniot jäljellä. Rakennuksen kivijalka on yhä jäljellä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maatilat osa IV. Luku Viipurin lääni, palsta 365. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo, 1932.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen maatilat 1932.
- ↑ Viipurin kartanoita Arvo ja Karin Liesmaan historiasivu. Viitattu 18.6.2022.
- ↑ Liimatan kartano Sotahistorialliset kohteet. Suomen Sotahistoriallinen Seura ry. Viitattu 18.6.2022.