Lehtovähämittari
| Lehtovähämittari | ||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||
| Chloroclystis v-ata (Haworth, 1809) |
||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||
 Lehtovähämittari Wikispeciesissä |
Lehtovähämittari (Chloroclystis v-ata) on pienikokoinen mittariperhoslaji.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Lehovähämittari on siipiväliltään pieni ja siipien pohjaväri on sammaleenvihreä. Siiven poikkiviirut ovat enimmäkseen vaaleita, mutta ulommassa poikkiviirussa on siiven etureunan puolella musta, hyvin erottuva v-kirjaimen muotoinen kuvio, mistä laji on saanut myös tieteellisen nimensä. Jyrkän mutkan jälkeen poikkiviiru tekee kaarevan mutkan ulkospäin ja siiven takareunaa kohti poikkiviiru häviää jokseenkin täysin. Takasiivet ovat tasaisen vaaleat ja niiden kaareva viiru erottuu vain heikosti. Siipiväli 13–14 mm.[1][2]
Suvussa Pasiphila on muutamia muita samannäköisiä mittareita.
Levinneisyys ja lentoaika [muokkaa]
Keskieurooppalainen laji, jonka levinneistyys ulottuu idässä Venäjän poikki Japaniin asti.[2] Suomessa lehtovähämittaria on tavattu vuodesta 1985 alkaen ja laji on vähitellen leviämässä etelä- ja lounaisrannikolta sisämaahan päin. Lentoaika on kesäkuun puolivälistä heinäkuuhun.[3][4]
Elinympäristö ja elintavat [muokkaa]
Aikuiset perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle. Suomessa yksilöitä on löydetty pääasiassa ajamalla ne lentoon lepopaikoistaan.[2]
Ravintokasvi [muokkaa]
Toukka elää monilla eri ravintokasveilla, erityisesti niiden kukinnoissa.[2]
Suomenlehtovähämittari [muokkaa]
Suomenlehtovähämittari (Chloroclystis v-ata ssp. relicta) on lehtovähämittarin endeemisesti Suomessa tavattava alalaji. Se on luokiteltu vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa vaarantuneeksi (VU)[5] ja alalaji on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksessa[6].
Suomenlehtovähämittari on atlanttisen lämpökauden jälkeinen reliikki, joka on elänyt kantalajista täysin eristyneenä populaationa tuhansia vuosia. Alalaji syntyi kun noin 3000 vuotta sitten Oulun korkeudelle saakka levittäytyneet lehmusmetsät pirstoutuivat ilmaston kylmenemisen seurauksena, ja osa lehtovähämittareista jäi pysyvästi eristyksiin pääpopulaatiosta. Nykyisin suomenlehtovähämittaria tavataan ainoastaan Karjalohjalla sijaitsevassa Karkalin luonnonpuistossa, jonka alueella sijaitsee Suomen suurin sisämaan lehmusmetsä.[3]
Suomenlehtovähämittari eroaa päälajista sekä elintavoiltaan että geneettisesti. Populaatio on elinvoimainen, mutta kantalajin vähittäinen leviäminen suomenlehtovähämittarin esiintymisalueelle voi johtaa alalajin häviämiseen.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=1858
- ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I, Peltonen O. 1989. Suomen perhoset. Mittarit 2. Recallmed Oy. Suomen Perhostutkijain Seura. Hangon Kirjapaino. ISBN 951-9221-23-9
- ↑ a b c Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s.208. ISBN 951-31-3317-6
- ↑ Perhoswiki
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s.445
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970160
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Vlindernet (hollanniksi)
