Lakkautuspalkka

Lakkautuspalkka (ruots. lön på indragningsstat) on järjestelmä, jossa valtion virkamies viran lakkauttamisen yhteydessä siirretään nauttimaan erityistä palkkaa eläkeikään saakka ilman, että siihen liittyy mitään virka- tai työtehtäviä. Lakkautuspalkkaa saava virkamies on edelleen virkasuhteessa valtioon ja se ajanjakso, jolta on maksettu lakkautuspalkkaa, luetaan hyväksi eläkettä määritettäessä. Jos virkamies menee valtion, kunnan, valtion liikeyrityksen tai valtioenemmistöisen yhtiön palvelukseen, lakkautuspalkka voidaan pidättää osin tai kokonaan. Lakkautuspalkka määritettiin viimeksi lakkautuspalkkalaissa (182/1931), joka kumottiin vuonna 1988. Lakkautuspalkkalakia sovellettiin kuitenkin aina vuoden 1992 loppuun saakka.

Myös kirkolle säädettiin lakkautuspalkkalaki vuonna 1949.

Aiheesta muualla

• Laki viran ja toimen haltijain oikeuksista ja velvollisuuksista, kun virka tai toimi lakkautetaan (182/1931)
• Laki puolustuslaitoksen viran ja toimen haltijain oikeuksista ja velvollisuuksista, kun virka tai toimi lakkautetaan (183/1931)
• Laki eräiden evankelis-luterilaisten seurakuntien viranhaltijain oikeuksista ja velvollisuuksista, kun virka lakkautetaan (400/1949)