Laakkoeläimet

Laakkoeläimet
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Laakkoeläimet Placozoa Grell, 1971 Luokka: Trichoplacoidea Lahko: Trichoplacida Heimo: Trichoplacidae Suku: Trichoplax Laji: adhaerens
Kaksiosainen nimi
Trichoplax adhaerens F. E. Schulze, 1883
Katso myös
Laakkoeläimet Wikispeciesissä   Laakkoeläimet Commonsissa

Laakkoeläimet (Placozoa) eläinkuntaan kuuluva yksilajinen pääjakso. Sen ainoa edustaja on Trichoplax adhaerens, jonka litteä ruumis muodostuu vain yhdestä siimallisesta epiteelisolukerroksesta, jonka sisäpuolella olevassa nesteessä on irrallisia sukkula- tai tähtisoluja. T. adhaerens on vain 0,5 mm:n mittainen ja elää meressä. Lajin löysi Franz Eilhard Schulze vuonna 1883. Laakkoeläimien pääjakson nimesi Karl Grell vuonna 1971. Pääjakson tieteellinen nimi tulee muinaiskreikan sanoista πλάξ eli ’tasanko’ ja ζώα eli ’eläin’.

Onko laakkoeläin muiden monisoluisten esi-isä?

Bernd Schierwaterin mukaan laakkoeläin saattaa olla muiden monisoluisten esi-isä. Laakkoeläin on pieni ja yksinkertainen, mutta siinä on suuri määrä erilaisia geenejä. Laakkoeläimen DNA:ssa on 98 miljoonaa emästä, joista koostuu 11514 geeniä. Emäksiä on 3 % ihmisen genomin määrästä, mutta ihmisellä on vain noin kaksi kertaa niin paljon geenejä kuin laakkoeläimellä. Tämä merkitsee sitä, että laakkoeläimen geenistössä on vain vähän geeneihin kuulumattomia emäksiä, ja sitä, että laakkoeläimellä ja ihmisellä on monia yhteisiä geenejä. Täysikasvuisessa Trichoplax adhaerens-laakkoeläimessä on noin 1000 solua, mikä on melko pieni määrä. Eliössä on kaksi hieman erilaista solukerrosta, selkä- ja vatsapuoli, joiden välissä on välisoluja, joiden avulla eläin muuttaa muotoaan. Eliössä on neljän tyyppisiä soluja. Eliö liikkuu vatsan puolen värekarvojen avulla ja voi kiertyä kupiksi ravintokohteen ympärille. Se lisääntyy yleensä jakautumalla, mutta voi irrottaa munasoluja. Siittiöitä ei ole tavattu. Scierwaterin mukaan laakkoeläin syntyi noin 600 miljoonaa vuotta sitten.