Kuollut metafora

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuollut metafora on kielellinen ilmaus, joka on tullut osaksi kielenkäyttöä jonkin tietyn kerran eläneen käsitteellisen metaforan kautta.[1] Kuolleiden metaforien löytämiseen tarvitaan usein etymologista tutkimusta, ja monet nykysuomen kirjaimelliset ilmaukset ovat alkujaan kliseytyneitä metaforia. Tällainen on esimerkiksi suomen kuunsirppi.selvennä Metaforan kuolemisen syy on usein käsitteen alkuperäisen merkityksen poistuminen käytöstä; tästä hyvä esimerkki on englannin pedigree ("sukupuu"), joka on peräisin ranskankielisestä metaforasta ped de gris, "kurjen jalka". Ilmauksessa on verrattu piirretyn sukupuun muotoa linnun jalkaan. Englannin puhujat eivät enää kutsu kurjen jalkaa nimellä ped de gris, joten metafora on kuollut.[2] Toisen tulkinnan mukaan kuollut metafora on mikä tahansa metafora, joka ei ole enää tuore ja säväyttävä ja josta on tullut fraasi, kuten hiirenharmaa tai tuhkanharmaa. Itse asiassa näyttää siltä, että koko kieli on pitkälti rakentunut muinaisista kielikuvista, joista on aikaa myöten tullut kuolleita metaforia.[3]

Ero elävän ja kuolleen metaforan välillä ei aina ole selkeä; esimerkiksi jotkut tuntevat edelleen suomen metaforaperäisen verbin saivarrella kantasanan saivare (täin toukka) ja saattavat tunnistaa metaforan, kun taas toiset eivät. Myös viittomakielen viittoma "kahville" on kuollut metafora, sillä se matkii kahvin jauhamista kahvimyllyssä aikana, jolloin käytetään pääasiassa kahvinkeittimiä ja suodatinkahvia.[2] Suomen karhu on alkuaan sanasta karhea johdettu kuollut metafora, eufemismi, ja englannin bear puolestaan on alun perin tarkoittanut ruskeaa.[2] Myös ilmausta kuollut metafora voi itseään pitää kuolleena metaforana.[4]selvennä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Metaforatutkimus Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuudesta kertovista lehtiteksteistä osuva.uwasa.fi. Viitattu 29.1.2021.
  2. a b c Idström, Anna & Sachiko, Sosa: ”Metaforat kulttuurin peilinä”, Kielissä kulttuurien ääni, s. 55-57. Helsinki: Tietolipas, 2009. ISBN 978-952-222-129-2.
  3. Taivaaseen liittyvien kielikuvien taustan variaatiosta helda.helsinki.fi. Viitattu 29.1.2021.
  4. Metafora – Tulkinnan syövästä kielikritiikkiin dev.netn.fi. Arkistoitu 8.2.2021. Viitattu 29.1.2021.