Kruunukorkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kruunukorkki

Kruunukorkki on keksijä William Painterin (18381906) 2. helmikuuta 1892 patentoima pullonsulkija.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilidioksidipitoiset juomat olivat suosittuja jo 1880-luvulla, mutta hiilidioksidia sisältävien pullojen tiivis sulkeminen oli ongelmallista. Useimmat tuon ajan pullonsulkijoista olivat epäluotettavia ja vuotavia. Useimmat pullonsulkijoista myös pilasivat juoman joutuessaan kosketukseen juoman kanssa.

William Painter kehitti pullonsulkijaongelman ratkaisuksi kruunukorkin vuonna 1891 ja sai sille patentin nro 468,258 vuonna 1892. Painter oli monipuolinen keksijä, joka sai 85 patenttia eri aloilta.

Kruunukorkki oli yksinkertainen, taloudellinen, kertakäyttöinen ja edullinen valmistaa. Kruunukorkissa oli samanlainen hammastettu reuna kuin nykyäänkin ja lisäksi korkkinen tiiviste. Korkkitiivisteen päällä käytettiin usein paperitiivistettä estämään juoman ja metallikorkin kosketus keskenään.

Painterin tuli markkinoida tuotettaan toden teolla, tarvitsihan se toimiakseen erityisen huulen pullon suulle toimiakseen tiiviinä pullonsulkijana. Hän onnistui ponnisteluissaan ja niin kruunukorkki voi hyvin vielä tänäkin päivänä.

Kruunukorkin nykyinen rakenne on sama kuin Painterin aikaan, ainoastaan korkin hampaiden määrä on vähentynyt 24:stä 21:een. Tiivisteenä käytettiin alun perin luonnonkorkkia, jonka korvasi teollisesti valmistettu, liimatuista luonnonkorkkipalasista koostuva komposiittikorkki 1910-luvulla. Nykyään tiivisteenä käytetään erilaisia muoveja. Suomessa korkkitiivisteestä siirryttiin muovitiivisteisiin 1970-luvun alussa. Ulkomateriaalina käytetään sähkötinattua levyä.

Kruunukorkin suosio säilyy, vaikka Suomessakin on vuosikymmenten varrella esiintynyt mm. patenttikorkkiratkaisuja ja viime vuosina myös siirtymistä muovipullojen ja -korkkien käyttöön.

Kruunukorkit ovat yksi suosituista keräilykohteista.

Kruunukorkki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen kruunukorkki rantautui 1930-luvulla. Kuitenkin vasta vuoden 1977 alusta kruunukorkki on ollut markkinajohtajana olut- ja virvoitusjuomapulloissa. Tuolloin kotimaiset panimot tekivät yhteisen päätöksen siirtyä käyttämään tätä pullonsulkijamallia.

Suomessa on tällä hetkellä yksi kruunukorkkeja valmistava tehdas, Finn-Korkki Oy Hämeenlinnassa. Yhtiö valmistaa vuosittain noin miljardin kruunukorkkia koti- ja ulkomaiden juomateollisuudelle. Yhtiö vie korkkejaan 16 maahan, mm. Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Ruotsiin. Toinen kotimaisista valmistajista, G.W. Sohlberg Helsingistä, lopetti korkkituotantonsa vuonna 1996.

Kruunukorkki kelpaa metallin kierrätykseen.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunukorkin ominaisuudet määritellään standardissa DIN 6099.

  • Korkeus: 6,00 ± 0,15 mm
  • Sisähalkaisija: 26,75 ± 0,15 mm
  • Ulkohalkaisija: 32,10 ± 0,20 mm