Kissouén taistelu
| Kissouén taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa operaatio Exporteria | |||||||
 Sotatoimialueen kartta
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
.svg){kind=small}
Kissouén taistelu käytiin toisessa maailmansodassa 15.–17. kesäkuuta 1941 osana operaatio Exporteria liittoutuneiden ja Vichyn Ranskan Syyriassa olleiden joukkojen välillä edettäessä Damaskokseen. Vapaan Ranskan joukot kohtasivat Kissouéssa kovaa vastarintaa ennen kaupungin valtausta.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prikaatikenraali Wilfrid Lewis Lloydin johtamat Intian 5. jalkaväkiprikaatista muodostetun taisteluosaston joukot ylittivät 8. kesäkuuta 1941 Syyrian rajan vallatakseen Quneitran ja Deraan. Joukkojen tehtävänä oli avata tie Vapaan Ranskan 1. divisioonalle Damaskoksen valtaamiseksi. Deraa, Sheikh Meskine ja Ezraa miehitettiin 12. kesäkuuta ja kenraalimajuri Paul Legentilhommen mukaan Gentforceksi nimetty taisteluosasto jatkoi etenemistään.
Yöllä 14.–15. kesäkuuta 1941 liittoutuneiden joukot saavuttivat Nahr el Ouaj -joen ja lisäksi Kissouén kaakkoispuoliset kukkulat olivat kaksipäiväisten raskaiden taisteluiden jälkeen Vapaan Ranskan joukkojen miehittämät. Prikaatikenraali Lloydin poissa ollessa everstiluutnantti L. Jonesin johtamat 1st Punjab Regiment ja 6th Rajputana Rifles olivat Kissouén edustalla. Lloyd johti koko Gentforcea kenraali Gentilhommen haavoituttua.[1]
Kissouéen puolustukseen ryhmittyneet Vichyn Ranskan joukot olivat miesmääräisesti suurin piirtein saman vahvuiset kuin liittoutuneiden, mutta puolustajilla oli lisäksi panssarivaunuja ja -autoja. Kylän länsipuolella ei ollut nimettyjä kukkuloita, mutta puutarhat ja talot antoivat näkösuojaa jalkaväelle ja vaunuille ja pääosa puolustajista oli ryhmitetty tälle alueelle. Idässä olevan Najhan kylän länsipuolelta alkoi lähes paljas Jebel Abou Artizin vuorijono ja sen jatkeena Jebel el Kelb ja Jebel Tannouriye, jotka olivat vahvasti linnoitettuja ja miehitettyjä. Tien länsipuolella oli suuri pyöreä laavamäki Tel Kissoué ja sen pohjoispuolella Tel Afair. Niiden länsipuolella oli Jebel Madani, joka hallitsi sekä Deraasta että Quneitrasta tulevia maanteitä. Kukkuloiden takana oli laakio, jonka pohjoisreunassa oli Damaskosta ympäröiviä puutarhoja.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyökkäys joen yli aloitettiin 15. kesäkuuta ennen aamunkoittoa. Oikealla edenneet Vapaan Ranskan joukot ei saavuttanut menestystä, mutta vasen sivusta valtasi osan Jebel el Kelbistä. Kahdella intialaispataljoonalla oli tehtävänä vallata Kissoué ja sen takana oleva Tel Kissoué. Kylään oli levitetty piikkilankaa ja sitä kiersi neljä metriä syvä ja leveä panssarikaivanto. Kylän valtaus oli pataljoonalle, jolle ei annettu salaussyistä tykistötukea. Yöllä alkaneessa hyökkäyksessä joukot kantoivat mukanaan tikkaita kaivantojen ylittämiseen. Hiljaisuus päättyi konepistooli tuleen ja räjähdyksiin kello 3.20. Vapaan Ranskan joukot eivät uskoneet menestykseen, kun yllättäen saatiin tieto menestyksestä ja taistelu lakkasi aamun sarastaessa. 1st Punjab Regiment oli täydellisesti yllättänyt kylän puolustajat ja kiivaan lähitaistelun päätteeksi koko kylä saatiin vallattua. Kylän puolustuksesta vastanneet olivat odottaneet vaihtoa ja osa kalustosta oli ollut pakattuna kuorma-autoihin. Kylän puhdistus jatkui seuraavan päivän.[3]
Tykistö aloitti kello 5.15 tulen kylän takana olevalle Tel Kissouén huipulle ja Rajputana Rifles aloitti etenemisen hyökätäkseen kello yhdeksän. Taistelu oli yhtä haastava kuin kylän valtaus ellei haastavampikin ilman yllätystä. Tykistön tuli oli tarkkaa ja jalkaväki kiipesi ylös vuorta. Viisikymmentä minuuttia myöhemmin se oli intialaisten hallussa. Hieman puolenpäivän jälkeen Vichyn Ranskan joukot aloittivat pataljoonan voimin ja panssarivaunujen tukemana vastahyökkäyksen Kissouéen. Panssariesteiden suojaamana ja tarkasti ampuen intialaiset kuitenkin torjuivat hyökkäyksen. Hieman myöhemmin spahit yrittivät vastahyökkäystä Tel Afairin takaa menettäen runsaasti miehiä hyökätessään Tel Kissouèlle.[4]
Pimeän laskeuduttua aloitettiin hyökkäys Jebel Madanille, kun 1st Punjab Regiment hyökkäsi etelärinteitä ja Rajputana Rifles pohjoisrinteitä. Taistelutahdoton vihollinen ei odottanut yöllistä hyökkäystä ja aamuun mennessä kukkula oli intialaisten hallussa. Samalla Kissouén taistelu saatiin päätökseen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Tiger Strikes India's Fight in the Middle East. Kalkutta: J. F. Farr, 1941. (englanniksi)
- Playfair, I. S. O.: The Mediterranean and Middle East Volume II The Germans come to the help of their Ally (1941). Uckfield, Sussex: The Naval & Military Press Ltd, 2004. ISBN 1-845740-66-1. (englanniksi)