Keskustelu:Leonardo da Vinci/Arkisto 1

Tämä sivu on arkisto. Älä muokkaa tätä sivua.

Huomatus: Leonardolla ei ollut sukunimeä, da Vincin voisi suomentaa vapaasti tarkoittamaan Vinciläistä tai Vincin kylästä, niinpä Leonardoon ei tule viitata pelkällä "da Vinci"-nimellä, eikä häntä tule luokitella luokissa D- tai V-kirjaimen kohdalle. Kannattaa verrata esim. Arkhimedeeseen, josta ei ikinä puhuta pelkkänä Syrakusalaisena. Tämä selityksenä korjauksiini. --Riojajar 29. toukokuuta 2006 kello 13.13 (UTC)

lukiossa tehdystä esitelmästäni: kirjoitettu omin sanoin joten ei tietääkseni riko tekijän oikeuslakia.

linkkien lisäämistä ja tarkempaa tarkistusta vailla vaan. ainakin historian ope antoi 9.

Leonardo syntyi Vincin kylään Firenzen lähellä italiassa aviottomana lapsena vuonna 1452. Vincin lakimies-suvun jäsenen Ser Pieron ja maalaistyttö Caterinan lyhyen suhteen johdosta. Leonardo varttui kuitenkin Vincin suvun jäsenenä tasavertaisena lapsena (tämän teki mahdolliseksi ne monet kuuluisat aviottomina lapsina syntyneet hallitsijat ja virkamiehet italiassa) oikeudellisesti, mutta hänet pidettiin tiukasti erossa omasta äidistään, joten hän jäi ilman äidin rakkautta ja tunsi jäävänsä ulkopuoliseksi perheen yrityksistä huolimatta. Hän vaelteli ajan kulukseen luonnossa piirtäen eri kohteita, mutta tästä seurasi se että hän oli poissa koulusta jatkuvasti, josta taas seurasi että hänellä oli koulu aineiden perusopeissa aina hankaluuksia.

16 – 30 v. | 1. Firenzen kausi. vuosi 1468 Perimätiedon mukaan Leonardo maalasi eräälle puulevylle taidokkaan lohikäärmeen, jonka sitten Ser Piero myi eteenpäin. Hän joutui taulun menestyksen johdosta 16-vuotiaana Firenzeen Andrea Di Michele Di Francesco De´ Cionin, joka paremmin Andrea Verrocchiona tunnetaan, maalarin ja kuvanveistäjän oppiin. Verrocchion takia Leonardossa korostui itsensä ylittämisen halu ja täydellisyyden tavoittelu, jotka leimasivat häntä läpi koko elämän. Tänä aikana Leonardo joutui kosketuksiin monien oppineiden kanssa esim: Benedetto Aritmetico herätti kiinnostuksen koneisiin ja mekaniikkaan ja Paolo De Pozzo Toscanelli antoi kiinnostusta kaikkea ihmeteltävää kohtaan. Hän tavoitteli ylellistä elämää ylimystön vaikutuksesta, jota kävi jatkuvasti työpajassa ja alkoi uneksia jostain suuresta saavutuksesta (halusi kuolemattoman maineen). Leonardo alkoi käyttää ensimmäisenä taidokkaita luontokuvia töitten taustoina ja opetteli Verrocchion pajassa tapahtuvia toimenpiteitä laidasta laitaan. Koulutuksen loputtua Leonardolta 19 – 20 ikävuoden paikkeilla, hän oli vararikossa ja työskenteli mestarinsa tuntemattomana apulaisena tämän pajassa.

Hän huomasi itse taituruutensa ja viehätys voimansa n. 21-vuotiaana ja ajautui Firenzen nuorison melskeeseen, jossa hän ei kokemattomuudessaan varonut ketä päästi lähelleen ja niinpä monien oli helppo käyttää häntä ja hänen ystäviään hyväkseen. Kohtalokkain isku Leonardolle tuli, kun häntä syytettiin homoseksuaalisuudesta ja kun ylistetyt humanistitkaan eivät olleet tältä turvassa, niin se oli erittäin vakava syytös sellaiselle jolla ei ollut vaikutusvaltaisia ystäviä. Tapauksen oikeudenkäynnissä asiat puitiin yksityiskohtaisesti, joka turmeli Leonardon nuoren mielen ja lopetti hänen nuoruuden ilonsa kuin seinään (menetti myös luottamuksen toisiin ihmisiin ja käänsi hänen ihmiskäsityksensä pahaksi.) Leonardosta tuli masentunut, synkkä ja kuoleman pohdintaa harjoittava nuori mies 26-vuotiaaksi saakka, jolloin hän alkoi etsiä töitä vanhojen ystävien auttaessa, koska syytökset alkoivat unohtua. Ensimmäinen työ jäi kesken vallankumouksen takia, jonka laannuttua hän teki alttarikuvan, pari Mariaa ja verhon luonnoksen portugalin kuninkaalle. Firenzen ja kirkon välille tuli sota, joten Leonardo yritti saada sotainsinöörin virkaa edistyneillä sotakoneilla, tuloksetta kuitenkin. Hän siirtyi sodan jälkeen takaisin maalarin työhön, jossa oli jo saanut mainetta. Leonardo halveksi Firenzen ylimystöä, koska he pelkästään matkivat antiikin tieteitä eivätkä ajatelleet tai tehneet uutta tietoa. Vaikka hän tiesi jo paljon enemmän kuin kukaan ylimystöstä, hän ei saanut tunnustusta, koska ei ollut käynyt koulua virallisesti vaan itseopiskellut kaiken tietonsa. Tästä syystä hän opiskeli lyyran soittoa omalla soittimella ja sai sen aikaisen Firenzen hallitsijan Lorenzo Medicin hyväksynnän, sillä seurauksella että tämä lähetti hänet kokeilemaan onneaan Milanoon v. 1482, 30-vuotiaana.

30 – 48 v. | 1. Milanon kausi. vuosi 1482 Milanossa hän esitteli kaupungin hallitsijalle Lodovico Sforsalle monia satojakin vuosia aikaansa edellä olevia sotalaitteita ja -tekniikoita. Tällä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta ja Leonardo huomasi pian ettei Milano ollut mikään suotuisa ympäristö ulkopuoliselle maalarille. Sen takia hän ehkä noin vuoden päästä saapumisestaan liittyi Giovanni Ambrogio De Prediksen kanssa yhtiökumppaniksi. Tässä liitossa Giovanni sai oppia itseään suuremmalta mestarilta maalaustaitoa ja Leonardo selvisi kovassa kilpailussa. He saivat työtä synnittömän sikiämisen veljeskunnalta tiukin ehdoin alttaritaulun maalaamisen muodossa, mutta Leonardo kohautti ehdoille olkapäitään ja maalasi sen sijaan madonna luolassa (tämän seurauksena Giovannikin rikkoi ehtoja), maalaus ei valmistunut ajallaan ja palkasta ja maalauksesta tuli yli 20 vuoden kiista. Milanossa suosittiin muotokuvia ja Leonardo suoritti usein pohjatyöt ja sattumanvaraisesti viimeistelyjä, josta seurasi 2 taiteilijan yhteensulautuma töissään. Näinä vuosina, joina Leonardo odotti Lodovicon suosiota hän mm: teki listan aikaisemmista töistään, syventyi filosofisiin pohdiskeluihin (joista myöhemmin luopui liian abstraktina tieteenä), kasvatti tahtomattaan yksinäisyydessä ja herkkätuntoisuudessaan ihmis-inhoa ja etovuutta( ”sellainen on ihminen tunnuslause”), laajensi sanavarastonsa hyvin laajaksi ja harjoitti kirjeenvaihtoa ja tarinan kerrontaa seikkailijoiden ja kaukaisten maiden kanssa.

Leonardo kiinnostui arkkitehtuurista Milanon tuomiokirkon kautta ja halusi rakentaa Milanon hallitsijan sedän muistomerkin. Lodovico oli vielä epävarma Leonardon kyvyistä, mutta kun hän onnistui erinomaisesti Lodovicon veljenpojan ja napolilaisen prinsessan häiden järjestämisessä v. 1490, niin hänen paikkansa muistomerkin rakentajana oli taattu saaden oman työhuoneen Lodovicon linnasta ja taatun toimeentulon valtion kassasta. Linnassa hän piti opiskelijoita, laati suuria suunnitelmia (10 uutta kaupunkia) ja käytännöllisiä koneita ja menetelmiä teollisuuteen ja hygienian parantamiseen. Opiskeli ja edistyi mekaniikassa ja fysiikassa. Lähetettiin tarkastamaan Pavian tuomiokirkon rakennustyömaata, jolloin kiinnostui antiikin arkkitehtuurista raunioiden kautta ja valo-opista, ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta ja perspektiivistä Pavian linnan kirjaston kautta. Takaisin Milanossa Leonardo järjesti Lodovicon häät 15-vuotiaan Beatrice d´Esten kanssa (poliittinen pakko) ja koska Lodovicolla oli jo rakastaja, Beatricestä tuli hovin keskipiste ja huvittelija pettymyksen ja murtumisen kautta. Nyt Leonardo oli riippuvainen molemmista ja joutui suunnittelemaan alituisesti lavasteita ja teatterin tarvikkeita. Hän mieltyi hovin ylellisyyteen, vaikka viettikin itse hyvin niukkaa elämää. Hovissa hän harjoitti yhteiskunta kritiikkiä ja moraalioppia tarinoitten, satujen ja ennustusten varjolla. Vaikka tuohon aikaan tavallisesti olisikin semmoisesta joutunut kirkon toimesta mm: hirteen, niin Leonardo oli jo sen verran kuuluisa että häneen ei päästy käsiksi. Linnassa olonsa aikana hänen mukaansa lyöttäytyi loppuelämän ajaksi 10-vuotias pikkupoika, jolle Leonardo antoi nimeksi Salai (pikku paholainen), koska poika oli moraalisesti jo rappeutunut (varasteli, valehteli, jne.). Leonardo piti oletettavasti tutkimisen arvoisena ihmisluonteena, koska ei häätänyt pois.

Italia joutui sotaan Ranskan kanssa, jonka seurauksena sodan aloittajasta Lodovico Sforsasta tuli koko Italian valtias. Sodan aikana Leonardo aloitti ja jatkoi tutkimuksia vedestä, liikkeestä, mekaniikasta ja hydrauliikasta. Sodan jälkeen Lodovicolle tuli paljon enemmän kustannettavaa (muistomerkin metalli tykkeihin) ja vaikka Milano oli Italian rikkain kaupunki, valtionkassasta ei enää annettu kuukautista palkkaa Leonardolle, joka tämän johdosta lähti linnasta ja virastaan hovimaalarina 8.6.1496. Hän siirtyi tilauksien puutteen takia teollisuuden alalle ja ei ollut halukas muuttamaan Milanosta, joten yritti saada vanhan virkansa takaisin, joka onnistui pyytämällä, koska virkaan ei saatu ketään hyvää taiteilijaa matalan palkan ja arvostuksen puutteen takia. Tämän jälkeen hän sai työkseen maalata pyhän ehtoollisen Lodovicon suosituimman kirkon ruokasalin seinälle. Leonardo jo kuuluisa ja maineikas, joten hänen työtään seurattiin tarkasti ja sen ansiosta työvaiheet ja tavat tiedetään nykypäivinäkin. Tänä aikana hän alkoi kirjoittaa oppilailleen ristiriitaista tutkielmaa maalauksesta. Leonardo sai oppia matematiikassa Fra Luca Paciollilta, jonka seurauksena pääsi eroon vanhan tiedon kahleista.

Leonardo joutui maalamaan Lodovicolle suruhuoneen Beatricen kuoltua juhlintaansa 22-vuotiaana ja 6 kuukauden päästä barokkimaisen juhlahuoneen uudelle rakastajalle. Tämän Ranskan uusi kuningas Ludvig X|| julisti itsensä kruunajaisissaan Milanon herttuaksi, jonka jälkeen hän sai valloitettua Milanon juonittelun avulla verettömästi ja koska kansa oli kyllästynyt korkeisiin veroihin armeijalle ja hoville. Tänä aikana ennen ja jälkeen kun Lodovico pakeni Sveitsiin Leonardo eli rauhallista elämää omalla viinitilallaan Milanon lähellä jatkaen tutkimuksiaan ja mahdollisesti toteuttaen unelmansa kiivetä Monte Rosalle. Hän lähti Milanosta ehkä ajan epävarmuuden vuoksi vuoden 1499 lopulla Fra Luca Paciolin ja Salain seurassa 48-vuotiaana.

pakolaisuus vuosi 1499 – 4.1500 Leonardo meni Venetsian vieressä sijaitsevaan pieneen Mantovan valtioon seuraavan vuoden alussa ystävänsä Isabella d´Esten luo, joka oli siellä rajakreivitär hallitsijattarena ja pyrki purkamaan Leonardon ihmisiä vastaan rakentaman muurin. Tämän takia Leonardo pakeni Mantovasta Venetsiaan maaliskuussa v.1500, jossa hän toimi sotainsinöörinä kuukauden ajan ja keksi eräänlaisen sukellusveneen sotamerenkäyntiin turkkilaisia vastaan (unelma voitosta, mutta lopputuloksesta ei ole säilynyt mainintoja nykypäiviin saakka).

48 – 54 v. | 2. Firenzen kausi. vuosi 1500 Leonardo palasi synnyinkaupunkiinsa Firenzeen 4.1500. Firenzessä Servites veljeskunta antoi Leonardolle työhuoneen luostaristaan ja talouden hoidon alttari taulua vastaan ja siinä toivossa, että saisivat seurata mestarin työskentelyä. Leonardo kuitenkin syventyi matematiikan opintoihin ja munkkien piti patistaa häntä taulun tekemisessä. Taulusta tuli suuri menestys ja Leonardo sai synnyinkaupunkinsa hyväksynnän, mutta jätti maalaamisen syventyäkseen matematiikan opintoihin heti sen jälkeen.

Poliittinen ja sotaisa Cesare Borgia, joka oli tullut Ludvig X|| mukana Italiaan ja nyt valloitti Italiaa itselleen Ranskan kuninkaan nimeen, sai Leonardon palvelukseensa arkkitehtinä ja yli-insinöörinä vuonna 1502 viehätysvoimallaan. Kun Cesare valloitti Italiaa pääasiallisesti petoksen keinoin, niin Leonardo matkusteli ympäri italiaa tarkastamassa ja suunnittelemassa linnoituksia ja käskemässä muita insinöörejä. Tänä aikana hän keksi tuulimyllyn viljojen jauhamiseen, paranteli linnoituksia ja suunnitteli kokonaisen kaupunginosan Roomaan. Cesaren selvittyä häntä vastaan tehdystä liitosta Leonardo meni takaisin Firenzeen vuoden 1503 paikkeilla.

Firenzessä Leonardo alkoi tutkia linnun lentoa ja kokeilla lentävän laitteen rakentamista. Hän onnistui rakentamaan jonkinlaisen helikopterin (ei lentävä) ja tutki ahkerasti ilman fysikaalisia lakeja, mutta ei päässyt pitkälle tutkinta-alan koko suhteiden takia. Tämän jälkeen hän kehitti liitotekniikkaa ja Firenzen jouduttua sotaan Pisan kanssa, suunnitteli joen kääntämisen uomastaan Pisan hukuttamiseksi. Tämä suunnitelma muutettiin sodan jälkeen kanava-hankkeeksi kaupalliseen tarkoitukseen. Leonardo oli taaskin satoja vuosia aikaansa edellä suunnitellessaan erilaisia kanavan kaivu työtä helpottavia koneita ja laitteita ja perehtyessään samalla mekaniikan lakeihin.

Palattuaan Firenzeen maastotarkastuksilta Leonardo huomasi että hänen varmuustilinsä pankissa oli huvennut hyvin pieneen summaan, koska ei tutkimuksiltaan ollut tehnyt palkallista työtä, joten Hän siirtyi takaisin maalarin työhön ja liittyi maalareiden ammattikuntaan. Hän sai säännöllisen palkan, oman työhuoneen ja parin vuoden työajan Firenzen hallitukselta neuvostohuoneen seinä freskoa vastaan (Anghiarin taistelu). Hallitus ei ollut tyytyväinen hitaaseen edistymiseen ja uhkasi palkan takaisin ottamisella, mutta Leonardo kiinnostui esihistoriallisista kausista fossiilien kautta (ei päässyt pitkälle liian pienen tutkimus alueen takia)ja sen kautta veden liikkeistä ja höyrystä.

Pisan kanava hanke lopetettiin sattumien ja taikauskon johdosta viimeisillä hetkillä, joten Leonardo palasi taas innostuneesti maalauksensa pariin, etenkin koska hän oli saanut alalleen kilpailijan nuoresta Michelangelosta (Daavidin patsaan tekijä). Tämän johdosta Firenzessä alkoi kahden maalarin kiihkeä taistelu, jonka seurauksena Firenzestä tuli monien maalareiden pyhiinvaelluksen kohde. Leonardolla oli tähän aikaan paljon oppilaita ja yksi kuuluisimmista oli Raffaello Sanzio. Hän alkoi maalata nyt kuuluisinta tauluaan Mona Lisaa, Francesco Del Giocondon vaimosta. Anghiarin taisteluun käytetyn pohja-aineen kuivumisen kesto antoi Leonardolle mahdollisuuden lähteä lomalle enonsa luo Fiesoleen, jossa kuitenkin käytti ajan lintujen ja lennon tutkimiseen. Takaisin Firenzessä hänen pohja-aine kokeilunsa epäonnistui tuhoten maalauksen, jonka johdosta hän kävi Fiesolessa perimätiedon mukaan kokeilemassa liitolaitettaan (ei tiedetä mitä tapahtui, mutta lopetti tyystin lentämistä käsittelevät tutkimuksensa).

54 – 61 v. | 2. Milanon kausi. vuosi 1506 Leonardo sai kutsun Milanoon sen herttualta ja lähti Firenzestä 54-vuotiaana vuonna 1506, pettyneenä synnyinkaupunkiinsa kuin viime kerrallakin. Hän jäi Milanoon Firenzen vaatiessa häntä takaisin Ranskan kuninkaan suostumuksella. Milanosta Leonardo sai kaksi hyvää ystävää: Milanon sijaishallitsijan Chaumontin (kuunteli ja kunnioitti) ja elinikäisen seuraajan Francesco Melzin. Perheriita veti Leonardon kuitenkin Firenzeen oikeuskäsittelyn ajaksi, jona aikana hän aloitti anatomiset tutkimuksensa ja harjoitti kirurgiaa yksityisesti (tuohon aikaan pidettiin myös julkisia, yleisölle avoimia leikkaustilaisuuksia, jotka olivat kirkon vastustuksesta huolimatta suosittuja). Takaisin Milanossa hän sai Ranskan kuninkaalta Ludvig X|| turvatun eläkkeen, joten tutki rauhassa mm: vettä, tuulia, liikkeen lakeja, tähtitiedettä ja matematiikkaa (alkoi miettiä myös hajanaisen tutkimuskokoelmansa kasaamista). 1509 alkaneiden sotien seurauksena Ranskan joukot ajettiin pois italiasta ja toimeentulonsa menettänyt Leonardo lähti Roomaan suurien tekojen perään 61-vuotiaana 24.9.1513.

61 – 64 v. | Rooman kausi. vuosi 1513 Roomassa Leonardoa kohdeltiin kuin valtiovierasta saaden oman työpajan, korkean palkan ja suojelijakseen paavin veljen Giuliano De Medicin. Tälle herralle hän joutui valmistamaan salaperäisesti peilejä, ruuveja, kemiallisia kokeita, erilaisia metalliseoksia, yms. Siinä samalla Leonardo keksi monia teollisuuteen tarkoitettuja työtä helpottavia koneita, joista ruuvin valmistuskoneet ovat vieläkin käytössä (siis samalla periaatteella toimivia). Hän sai tilauksen paavilta, mutta koska tämä ei ymmärtänyt Leonardon hidasta tapaa työskennellä, niin lopetti hänen uransa Roomassa sanomalla julkisesti: ”Tämä mies ei koskaan saa mitään valmiiksi”. Leonardo sai kuitenkin tilauksia maineensa takia Roomaan tulleilta vierailta ja koska paavin hovi ”ihaili ilveilyä ja kepposia” hän meni siihen mukaan tutkien samalla luonnon lakeja. Tätä kautta Leonardo kiinnostui sattumalta kasvitieteestä, vaikkakin hän jo nuorena poikana kuljeskeli luonnossa, niin paavin puutarhan erikoiset lajit herättivät hänen mielenkiintonsa. Giulianon lähtiessä häihinsä pohjoiseen Leonardo menetti hyvät koneensa saksalaisen peilintekijän vehkeilylle. Tämän jälkeen Giuliano palasi Italiaan terveys heikkona Leonardonkin sairastuttua tai saadessaan kohtauksen, joka myöhemmin lamaannuttaa hänen oikean kätensä (vasenkätinen). Saksalainen peilintekijä karkotti Leonardon kilpailijana Roomasta vihjaten paaville hänen anatomisista tutkimuksistaan. Tämän jälkeen Leonardon elämästä ei ole säilynyt tietoja vähään aikaan, mutta Ranskan uuden kuninkaan Frans | tultua sotatoimissa Italiaan Leonardo lähti hänen mukaansa noin vuonna 1516 64-vuotiaana Ranskaan Giuliannonkin kuoltua.

64 – 67 v. | Ranskan kausi. vuosi 1516 Ranskassa Leonardosta tuli niin kuin monta kertaa ennenkin hovin näyttämösuunnittelija ja–taiteilija. Siellä hän myös sai Franssilta turvatun toimeentulon itselleen ja ystävilleen, kunnioitusta ja kuuntelijoita ja oman kodin Amboise’in Clouxen kartanosta. Leonardon viimeinen työ, jonka hän maalasi oli Johannes kastaja. Tähän työhön lisättiin myöhemmin leopardin talja, ristin tilalle Dionysoksen sauva ja nimi muuttui Bacchukseksi.

Leonardon luona kävi ylhäisiä vieraita ja Frans 1 nuoruudessaan sokeasti ei antanut hänelle rauhaa ja aikaa tarpeeksi, että olisi saanut koottua ja julkaistua laajat tutkimuksensa ja tietonsa. Hän sai kuitenkin viettää pari viimeistä elinvuottaan rauhassa, sillä ne olivat Keski-Euroopassa sodattomia vuosia. Testamentissaan Leonardo määräsi elämäntyönsä Francesco Melzille, Milanon viinitilan jakoi kahdelle palvelijalleen (toinen Salai), vaatimattomalle taloudenhoitajalleen palkka ja lämmin turkisviitta ja sukulaisilleen antoi rahaa.

Leonardo kuoli jumalan kanssa sovinnon tehneenä munkkien ja Francesco Melzin ympäröimänä 2.5.1519, 67-vuotiaana. Tämän jälkeen hän sai haluamansa vaatimattomat hautajaiset Amboise’in hautaholviin kuninkaitten ja virkamiesten viereen. Myöhemmin Hugenottisodat ja Ranskan vallankumous hajottivat hautaholvin ja 1800-luvulla hänen oletettavat jäännöksensä kerättiin muiden joukosta ja haudattiin erilliseen paikkaan.

Kommentti: Juttu on hyvä lukion aineeksi, mutta tiedeartikkeliksi se ei riitä. Useita nimiä on yllä kirjoitettu väärin ja jutussa on asiavirheitä. Koko artikkeli pitäisi kirjoittaa uudelleen käyttäen esim. engl. kielistä Wikipediaa. Valitettavasti homma on suuritöinen: faktatietoa on vähän! Kommentin jätti 84.250.99.125 (keskustelu – muokkaukset).

Kommentti1: Yllä olevan pohjana on käytetty Antonina Vallentinin kirjoittamaa Leonardon da Vincin elämäkertaa. Tekijä: Antonina Vallentin Kirja: Leonardo da Vinci. suom. Helka Varho ISBN: 951-0-19872-2. Kommentin jätti 194.100.240.254 (keskustelu – muokkaukset).

No niin vihdoinkin wikipedian väki on ottanut minunkin tekstini mukaan! bravo! ihme kun se teiltäkin onnistui! kirjoitin pitkän selostukset peruskoulun historiankirjasta omin sanoin kirjoittaen! ja sitten se poistettiin!

Täydennyspyyntö

Niin, uskaltaisikohan joku alkaa vihdoin parantamaan artikkelia, kyse ei varmaankaan ole siitä etteikö lähteitä ja aineistoa olisi tarpeeksi. --Juan ramirez 8. huhtikuuta 2008 kello 19.43 (UTC)

Voisin alkaa kääntämään englannin kielisestä Wikipediasta, kun ensin saan Charles Darwinin parannettua ja jos joku lyöttäytyisi mukaan käännösprojektiin. --qWerk 15. huhtikuuta 2008 kello 13.21 (UTC)