Kesähorros

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kesähorroksessa olevia Theba pisana -lajin kotiloita.

Kesähorros on eläinten lepotila, jonka aikana aineenvaihdunta on hyvin alhainen ja eläin on epäaktiivinen. Eläin saattaa vaipua kesähorrokseen, kun ympäristöolosuhteet ovat liian kuumia ja kuivia.

Kesähorrosta esiintyy sekä maalla että vedessä elävillä eläimillä, ja kesähorrostajia löytyy monista eläinluokista, kuten hyönteisistä, kaloista, sammakkoeläimistä, matelijoista ja nisäkkäistä. Kesähorros voi kestää tunneista kuukausiin. Se on erityisen yleistä aavikon kotiloilla, jotka pyrkivät estämään veden menetyksen erittämällä ympärilleen suojaavan kerroksen. Jotkut Negevin autiomaan Sphincterochila-lajit voivat olla kesähorroksessa jopa 98 prosenttia elämästään. Scaphiopus-suvun sammakkoeläimet voivat olla kesähorroksessa kymmenen kuukautta vuodesta ja keuhkokalat jopa muutamia vuosia.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Willmer, Pat & Stone, Graham & Johnston, Ian: Environmental Physiology of Animals. Malden, Massachusetts: Blackwell Publishing, 2005. ISBN 1-4051-0724-3. Google-kirjat (viitattu 27.9.2011). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Willmer & Stone & Johnston, s. 638.
  2. Aestivation (pdf) Southwest Wildlife Conservation Center. Viitattu 27.9.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]