Kenttämyyrä
Sivulta puuttuu | Kenttämyyrä | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Microtus arvalis (Pallas, 1778) |
||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Kenttämyyrä Wikispeciesissä |
Kenttämyyrä eli lännenkenttämyyrä[2] (Microtus arvalis) on pienikokoinen, Euroopassa ja Aasiassa elävä myyrälaji.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys [muokkaa]
Suomessa kenttämyyrä esiintyy vain pienellä alueella Kaakkois-Suomessa, mutta suuressa osassa Eurooppaa se on hyvin yleinen. Suurelta osin se kuitenkin puuttuu Välimeren alueelta ja Britteinsaarilta.
Tuntomerkit [muokkaa]
Kenttämyyrä on pituudeltaan 8-10,5 cm ja sen massa on 20-25 g.[3] Kenttämyyrä eroaa peltomyyrästä vain pienten yksityiskohtien osalta. Se on peltomyyrää hieman vaaleampi ja lyhytkarvaisempi. Korvan sisäpinta on lähes karvaton, mutta korvalehden reuna on tiheän, tasapaksuisen karvan peitossa. Ks. myös idänkenttämyyrä.
Ravinto [muokkaa]
Kenttämyyrä on kasvinsyöjä, joka suosii peltokasveja. Se valitsee ravintonsa tarkoin nenänsä avulla. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä ja talvella puiden kuoria.
Lisääntyminen [muokkaa]
Lisääntymiskausi alkaa välittömästi lumen sulettua. Kenttämyyrän ensimmäiset poikueet syntyvät Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Kantoaika vain 20 vuorokautta, kesän aikana 6–7 poikuetta ja 35–40 jälkeläistä.
Esiintyminen [muokkaa]
Kenttämyyrä kaivaa maanalaisia käytäviä paljon, joten se menestyy laidunmailla hyvin. Koiraan elinpiiri voi olla jopa 1 500 m² ja naaraan noin neljäsosan siitä. Kenttämyyrä karttaa kosteita ruohostomaita eikä esiinny korkeakasvuisessa heinikossa. Kuivilla niityillä kenttämyyrä valitsee lyhytkasvuisen heinikon. Se voi asustaa myös sarakkeina peltomyyräpopulaatioiden keskellä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Microtus arvalis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 448. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 316. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
