Kenttämyyrä
Sivulta puuttuu | Kenttämyyrä | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Microtus arvalis (Pallas, 1778) |
||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Kenttämyyrä Wikispeciesissä |
Kenttämyyrä eli lännenkenttämyyrä[2] (Microtus arvalis) on pienikokoinen, Euroopassa ja Aasiassa elävä myyrälaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Suomessa kenttämyyrä esiintyy vain pienellä alueella Kaakkois-Suomessa, mutta suuressa osassa Eurooppaa se on hyvin yleinen. Suurelta osin se kuitenkin puuttuu Välimeren alueelta ja Britteinsaarilta.
[muokkaa] Tuntomerkit
Kenttämyyrä on pituudeltaan 8-10,5 cm ja sen massa on 20-25 g.[3] Kenttämyyrä eroaa peltomyyrästä vain pienten yksityiskohtien osalta. Se on peltomyyrää hieman vaaleampi ja lyhytkarvaisempi. Korvan sisäpinta on lähes karvaton, mutta korvalehden reuna on tiheän, tasapaksuisen karvan peitossa. Ks. myös idänkenttämyyrä.
[muokkaa] Ravinto
Kenttämyyrä on kasvinsyöjä, joka suosii peltokasveja. Se valitsee ravintonsa tarkoin nenänsä avulla. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä ja talvella puiden kuoria.
[muokkaa] Lisääntyminen
Lisääntymiskausi alkaa välittömästi lumen sulettua. Kenttämyyrän ensimmäiset poikueet syntyvät Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Kantoaika vain 20 vuorokautta, kesän aikana 6–7 poikuetta ja 35–40 jälkeläistä.
[muokkaa] Esiintyminen
Kenttämyyrä kaivaa maanalaisia käytäviä paljon, joten se menestyy laidunmailla hyvin. Koiraan elinpiiri voi olla jopa 1 500 m² ja naaraan noin neljäsosan siitä. Kenttämyyrä karttaa kosteita ruohostomaita eikä esiinny korkeakasvuisessa heinikossa. Kuivilla niityillä kenttämyyrä valitsee lyhytkasvuisen heinikon. Se voi asustaa myös sarakkeina peltomyyräpopulaatioiden keskellä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Microtus arvalis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 448. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 316. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
