Karvalehti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karvalehti
Karvalehti kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Karvalehti kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ceratophyllales
Heimo: Karvalehtikasvit Ceratophyllaceae
Suku: Karvalehdet Ceratophyllum
Laji: demersum
Kaksiosainen nimi
Ceratophyllum demersum
L., 1753
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Karvalehti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karvalehti Commonsissa

Karvalehti eli tankeakarvalehti (Ceratophyllum demersum, syn. Ceratophyllum apiculatum[2]), aiemmalta nimeltään sarvikarvalehti[3], on juureton rehevien vesistöjen uposkasvi, joka imee ravintoa lehdillään. Laji on levinnyt eri puolille maapalloa, ja se on myös suosittu akvaariokasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvalehden lehtiä.
Karvalehden kukkia.
Karvalehtikasvusto kuvattuna Espanjassa.

Monivuotinen karvalehti on juureton, tummanvihreä uposkasvi. Kasvin varret ovat ohuita, rentoja ja haarovia, varren nivelissä on korkeintaan yksi haara. Lehdet ovat säteittäisesti 6–8 tai joskus 10 lehden kiehkuroissa. Lehdet ovat korvakkeettomia, lähes ruodittomia ja 0,8–3 cm pitkiä. Lehden lapa on 1–2 kertaa näenäisen halkihaaraisesti liuskainen. Liuskat ovat jäykähköjä, ylöspäin kaarevia, kapeita ja selvästi hammaslaitaisia. Kukat ovat yksineuvoisia, lehtihankaisia, perättömiä, kehälehdettömiä ja lukuisten millin pituisten kehämäisten ja tasasoukkien ylälehtien suojaamia. Hedekukat ovat 2–3,5 mm leveitä, ja niissä on runsaasti heteitä. Emikukat ovat ovat hedekukkia kapeampia, ja niiden luotti on rihmamainen. Suomessa karvalehti kukkii kesä-elokuussa, mutta kukinta on harvinaista. Vielä harvemmin se tuottaa hedelmiä. Hedelmä on 3,5–5,5 mm pitkä, pitkänomainen pähkylä. Pähkylän kärjessä on piikkimäinen, 2–7,5 mm pitkä vartalo.[4] Pähkylän tyvellä olevin piikkien mukaan karvalehti jaetaan kahteen eri muotoon. Tavallisesti tyvellä on kaksi eripituista piikkiä (var. demersum), joskus piikit ovat vain lyhyitä nystermiä (var. apiculatum).[5]

Suomessa esiintyy myös erittäin harvinaisena karvalehden kanssa samaan sukuun kuuluva, hyvin samannäköinen hentokarvalehti (Ceratophyllum submersum).[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvalehti on levinnyt laajalle alueelle maapallolla. Euroopassa sitä tavataan Islantia, Kreikkaa, Bulgariaa ja mantereen arktisia alueita lukuun ottamatta koko maanosassa. Levinneisyysalue jatkuu Europasta edelleen Lähi-itään, Keski-Aasiaan ja Siperian läpi aina Japaniin, Korean niemimaalle ja Kiinaan saakka. Sitä tavataan laajalla alueella myös Etelä-Aasiassa muun muassa Intiassa ja Sri Lankassa. Karvalehti kasvaa myös eri puolilla Afrikan mannerta, suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa, Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä paikoin myös Australiassa.[7]

Suomessa karvalehteä tavataan paikoitellen koko maassa Keski-Lappia myöten. Yleisin laji on Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa, mutta se puuttuu suurimmasta osasta Pohjanmaata.[8]

Karvalehti kuuluu Suomen alkuperäisiin kasvilajeihin. Fossiililöytöjen perusteella laji on levinnyt Suomeen pian jääkauden jälkeen ja menestyi erityisen hyvin jääkauden jälkeisellä lämpökaudella. Ilmaston viilennyttyä ja vesien karuunnutta laji on säilynyt rehevimmissä järvissä nykypäiviin saakka.[9]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvalehti on rehevien vesistöjen kasvi. Se kasvaa järvissä, murtovesilahdissa, rantalammikoissa ja ojissa. Sitä tavataan myös hitaasti virtaavassa vedessä. Suomessa karvalehti on vesistöjen rehevöitymisen myötä yleistynyt.[4] Rehevillä järvillä karvalehti voi kasvaa sellaisiksi massoiksi, että se haittaa järvien virkistykäyttöä.[10] Koska karvalehdellä ei ole juuria, ja se lisääntyy pienistäkin pätkistä, kasvin hävittäminen niittämällä on vaikeaa.[7]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvalehti on myös suosittu akvaariokasvi. Hyvissä olosuhteissa se kasvaa hyvin nopeasti, jopa useita senttiä päivässä. Karvalehti viihtyy vedessä, jonka lämpötila on 5–28 °C.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena & Kurtto, Arto & Lampinen, Raino & Piirainen, Matti & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 2005:21, s. 41–85.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ceratophyllum demersum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ITIS. Viitattu 29.10.2011.
  3. Lutukka 2005:21, s. 43.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 65.
  5. Ålands flora 2010, s. 113.
  6. Ålands flora 2010, s. 114.
  7. a b Den virtuella floran: Hornsärv (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 29.10.2011.
  8. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tankeakarvalehden levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.10.2011.
  9. Oulun kasvit 2005, 71.
  10. Uposkasvit vaikeuttavat vesistöjen käyttöä Suomen Ympäristökeskus. Julkaistu 30.8.2005, viitattu 29.10.2011.
  11. Astarten akvaariosivut: kasveja (harrastelijan sivu) Viitattu 29.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]