Karl Erik Fabian Edvard Knut von Baer
Karl Erik Fabian Edvard Knut von Baer (27. syyskuuta 1802 Turku – 14. kesäkuuta 1862 Lappeenranta) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraalimajuri.[1]
Von Baerin vanhemmat olivat kapteeni, liikemies Anders Baer ja Albertina Brehmer ja puoliso vuodesta 1850 Alexandra Amburger. Baer palveli vänrikkinä 1. Suomen jalkaväkirykmentissä 1820–1821 ja vuodesta 1821 Savonlinnan suomenmaalaisessa jalkaväkirykmentissä. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1824, jolloin hän siirtyi komppaniaupseeriksi kadettikouluun. Henkivartioväen suomenmaalaiseen rykmenttiin Baer määrättiin 1827. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1830, alikapteeniksi 1832, kapteeniksi 1838 ja everstiksi henkivartioväen suomenmaalaisessa rykmentissä 1844. Keski-Venäjälle Tambovin jääkärirykmentin komentajaksi Baer tuli 1847. Hän osallistui Venäjän väliintuloon Unkarin vallankumouksessa 1849. Vuonna 1852 Baer määrättiin ruhtinas Suvorovin krenatöörirykmentin komentajaksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi seuraavana vuonna ja siirrettiin 1854 henkivartioväen 2. reservijalkaväkiprikaatin ja reservijääkärirykmentin komentajaksi.[1]
Baer korotettiin aatelisarvoon Suomessa lokakuussa 1854, mutta häntä ei kirjattu Suomen ritarihuoneeseen. Vuonna 1855 hän sai eron henkivartioväen reservijääkärirykmentin komentajan tehtävästä, mutta oli yhä henkivartioväen 2. reservijalkaväkiprikaatin komentaja. Ennen eroamistaan sotapalveluksesta von Baer toimi vielä Venäjän 4. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajana vuoteen 1857.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Karl Erik Fabian Edvard Knut von Baer Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 28.12.2019)