Kappelmäen kirkko
| Kappelmäen kirkko | |
|---|---|
.jpg) Kappelmäen kirkonpaikka muistomerkkeineen. |
|
| Sijainti | Laittinen, Vehmaa |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Vehmaan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1570-luku |
| Materiaali | puu |
| Poistui käytöstä | 1710-luku |
 |
|
Kappelmäen kirkko (myös Laittisten kirkko) oli Vehmaan Laittisten kylässä sijainnut kirkko, joka rakennettiin 1500-luvun lopussa ja hylättiin 1700-luvun alussa. Siitä ovat jäljellä enää perustukset ja sortuneen kiviaidan rajaama kirkkomaa, johon on haudattu kymmeniä vainajia.[1] Kappelmäellä on vuonna 1957 pystytetty kuvanveistäjä Jussi Vikaisen tekemä kirkon muistomerkki.[2] Kappelmäen kirkkoa luultiin pitkään keskiaikaiseksi, kunnes sen ikä viimein selvisi 2000-luvun alussa tehdyissä kaivauksissa.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kappelmäki sijaitsee laajan peltoaukean laidalla Laittisten ja Lahdingon kylien rajalla noin viiden kilometrin päässä Vehmaan kirkolta. Mäen pohjoispuolitse kulkee yhdystie 1950, joka on entinen Suuren postitien osuus.[4] Kappelmäen kirkkoa pidettiin aikaisemmin keskiaikaista Vehmaan kirkkoa vanhempana. Juhani Rinne ja Väinö Perälä arvelivat sen olleen pitäjän suomalaisen oikeuden mukaan veroja maksaneiden talonpoikien muodostaman seurakunnan kirkko. Vuonna 2005 tehtyjen rahalöytöjen perusteella se kuitenkin rakennettiin vasta 1570-luvulla Vehmaan seurakunnan sivukirkoksi.[3][5] Markus Hiekkanen tulkitsee Laittisten ja Lahdingon kylien asukkaiden rakentaneen kirkon, koska se tuli halvemmaksi kuin osallistuminen pitäjän pääkirkon ylläpitoon. Kylissä oli tuolloin yhteensä parikymmentä taloa ja noin 200 asukasta.[1]
Kappelmäen kirkko oli suorakaiteen muotoinen noin 7x8 metrin kokoinen hirsirakennus, jonka länsipäädyssä oli pieni eteishuone. Rakennuksessa oli jyrkkä goottilaistyylinen paanu- tai lautakatto. Kirkko oli rakennettu rinteeseen, niin että sen itäseinä oli korkeamman kiviperustuksen varassa, jolloin lattian alle jäi hautauksiin käytettyä tilaa. Ainakin itäpäädyssä oli puulattia. Kaivauksissa löydetyn vihreän ikkunalasin joukossa on lasimaalaukseen viittaavaa sinistä lasia. Kirkollinen esineistö on mahdollisti siirretty Vehmaan kirkkoon. Kiviaidan rajaama kirkkomaa on noin 40x50 metrin kokoinen. Aidassa on etelä- ja pohjoisportit. Eteläportin länsipäädyssä on rautakautinen hautaröykkiö, jota on käytetty hyväksi aidan rakenteessa. Kiviaidan päällä on vielä mahdollisesti ollut salvottu hirsiaita. Kirkkomaalla on kaksi kivettyä paalunsijaa, jotka viittaavat kellotapulina toimineeseen rakennelmaan. Kirkon hylkäämiseen 1710-luvulla vaikuttivat todennäköisesti väestön väheneminen ja talonpoikien taloutta rasittaneet sodat sekä viimeisimpänä isonvihan aikainen miehitys. Hautausmaasta saatettiin luopua jo aikaisemmin, sillä 1600-luvun lopussa kyläläisiä haudattiin Vehmaan kirkkoon.[1][3][5]
Hylkäämisen jälkeen kirkko jätettiin paikalleen lahoamaan. Tieto kirkosta säilyi kansanperinteessä, vaikkei siitä tunnetakaan asiakirjamerkintöjä. Vuonna 1786 Kappelmäki esiintyy maanmittari K. F. Haarmanin laatimassa kartassa, jossa sen kohdalla on teksti ’’Kappelin rintamaat”, ja mäen itäpuolinen pelto on nimetty ”Kirkkovainioksi”. Vuonna 1885 julkaistussa Vehmaan muinaisjäännösten inventoinnissaan Kustaa Killinen kertoo seinistä olevan jäljellä pari alimmaista lahonnutta hirsikertaa, ja sen ohella hän mainitsee kirkkomaata ympäröineen rapistuneen kiviaidan. A. A. Waldonin vuoden 1906 kartassa aidan sisälle on merkitty vielä silloin näkyvissä olleita kirkon perustuksia kuvaava neliö. Ilkka Mäntylän vuonna 1960 suorittamassa inventoinnissa paikalla oli enää täysin maahan sortunut kiviaita, mutta kirkosta ei ollut jäänteitä. Jouni Taivaisen johtamissa kaivauksissa vuonna 2002 löydettiin muun muassa ikkunalasia, lyijyisen ikkunapuitteen palanen sekä 1490-1660-luvuille ajoitettu ruumishauta. Alueelta löytyi myös rautakauden keramiikkaa ja palaneita luupaloja. Vuonna 2005 saatiin esiin maatuneita hirsiä ja peruskiviä, joiden ohella löydettiin muun muassa 26 ruotsalaista hopea- ja kuparirahaa vuosilta 1573–1713, parisataa erikokoista naulaa sekä kirkon sisältä maatuneita luita ja kaksi pääkalloa.[3][4][5]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kappelmäen kirkkoon liittyy kansantarina, jonka mukaan eräs isäntä oli hakenut Kappelmäeltä hylätyn kirkon hirsiä polttopuiksi. Ne eivät kuitenkaan suostuneet palamaan uuninpesässä vaan hyppäsivät aina pesästä pois, ja lopulta isännän oli vietävä hirret Kappelmäelle takaisin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sankkila, Heikki: Arkeologia antaa hahmon menneen ajan kirkolle 26.5.2005. Turun Sanomat. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Laittisten Kappelmäki Vehmaan seurakunta. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ a b c d Taivainen, Jouni: Keväällä varhaiskristillinen nuortui – pienen vehmaalaisen kirkon jäännös 1500-luvun lopulta. SKAS, 2006, nro 2. Helsinki: Suomen keskiajan arkeologian seura. ISSN 1455-0334. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 24.8.2023.
- ↑ a b Taivainen, Jouni: Vehmaa Laittisten Kappelmäki. Koekaivaus 8–12.5.2002, s. 4, 6-7. Helsinki: Museovirasto, 2003. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d Taivainen, Jouni: Vehmaan Laittisten Kappelmäki – Pakana-aikaa ja Kristinuskoa. SKAS, 2002, nro 3. Helsinki: Suomen keskiajan arkeologian seura. ISSN 1455-0334. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 24.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kappelmäen kirkko Wikimedia Commonsissa
