Kansainvälinen ajokortti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esimerkki kansainvälisestä ajokortista (Japani).
Kansainvälisen ajokortin tunnustavat maat: Geneven sopimuksen allekirjoittajamaat (tumman sininen) ja muut kortin tunnustavat maat (vaaleansininen).

Kansainvälinen ajokortti (engl. International Driving Permit, IDP, ransk. Permis International de Conduire) on asiakirja, joka oikeuttaa haltijan käyttämään motorisoitua ajoneuvoa muussa kuin vakituisessa asuinmaassaan tai kortin myöntäjämaassa. Asiakirja on käännös haltijan kansallisesta ajokortista useille kielille[1], ja se on esitettävä pyydettäessä varsinaisen ajokortin lisäksi ajomaan viranomaisille.

Kansainvälinen ajokortti sisältää mm. seuraavat tiedot: kortin numero, voimassaoloaika, kortin myöntäjä, ajokortin tiedot, haltijan valokuva ja henkilötiedot sekä ajokorttiluokka (A, B, C, D, E tai näiden yhdistelmä).

Kansainvälistä ajokorttia koskevat useat kansainväliset tieliikennesopimukset: Pariisin sopimus 1928, Geneven sopimus 1949 ja Wienin sopimus 1968. Näistä keskimmäinen, Geneven sopimus, on useimpien valtioiden ratifioima. Geneven sopimuksen mukainen asiakirja on voimassa vain vuoden myöntämispäivästä lukien, Wienin sopimuksen mukainen asiakirja on voimassa kolme vuotta[1]. Suomessa kansainvälisen ajokortin myöntää Autoliitto, ja sen vahvistaa poliisiviranomainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kansainvälinen ajokortti Autoliitto. Viitattu 3.11.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]