Kamerakynän pedagogiikka
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kamerakynän pedagogiikka on yksinkertainen tapa käyttää videokuvaamista oppimisen välineenä eri oppiaineissa. Työskentely koostuu videokuvaustehtävistä, joiden tarkoitus on tuottaa ajattelua, toimintaa ja vuorovaikutusta, sekä katselutehtävistä, joissa kuvattuja videoita tarkastellaan yhdessä. Tehtävissä kamera on oppilaan havainnoinnin, ajattelun ja ilmaisun apuväline. Kamerana käytetään yleensä älypuhelimia ja muita mobiililaitteita.
Kamerakynätyöskentelylle ominaisia piirteitä ovat oppilaan aktiivinen rooli ja oppimisen yhteistoiminnallisuus. Opettajat kertovat kuvaustehtävien edistävän mm. tarkkaavaisuutta, toiminnanohjausta ja vuorovaikutustalähde?.
Kamerakynän pedagogiikka on suomalainen innovaatio. Sitä ovat kehittäneet mm. Ismo Kiesiläinen, Tommi Nevala, Jukka Haveri ja Pasi Ylirisku. Pedagogiikan elokuvateoreettinen ajattelu nojaa mm. Jean-Luc Godardin, Robert Bressonin, Jean Epsteinin ja Dziga Vertovin elokuvateorioihin. Pedagogiikan nimi on peräisin ranskalaisen elokuvaohjaajan Alexandre Astrucin esseestä "Kamerakynä" vuodelta 1948. Esseessä Astruc vertaa elokuvantekijää kirjailijaan, joka kynän sijaan käyttää kameraa ajattelunsa ilmaisun välineenä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiesiläinen, Ismo: Kamerakynän pedagogiikka: opettajan käsikirja (pdf) kamerakyna.fi. 2017. Viitattu 31.7.2017. (suomeksi)