Kaljukultasade

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaljukultasade
Laburnum alpinum 01.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Kultasadepensaat Laburnum
Laji: alpinum
Kaksiosainen nimi
Laburnum alpinum
(Mill.) Bercht. & J. Presl
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kaljukultasade Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kaljukultasade Commonsissa

Kaljukultasade eli kultasade (Laburnum alpinum) on kultasadepensaiden (Laburnum) sukuun kuuluva laji.

Levinneisyys ja kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaljukultasade kasvaa alkuperäisenä Etelä-Euroopassa. Kasvupaikkoja ovat tuoreet, runsasravinteiset, lämpimät ja kiviset paikat harvoissa metsissä ja pensaikoissa. Laji on kalkinsuosija.[1]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaljukultasade kasvaa 3–10 metriä korkeaksi pensaaksi tai pieneksi puuksi. Oksat ovat vihreitä ja yleensä kaljuja, joskus aivan nuoret haararangat karvaisia. Lehdet ovat kolmisormisia. Täysin kehittyneet lehdykät ovat päältä kaljuja, lehtiruodissa voi olla päällä yksittäisiä karvoja. Lehdykän alapuolella karvoja on reunoissa ja keskisuonessa.

Kukinto on 20–35 cm pitkä riippuva terttu. Kukat ovat keltaisia, tuoksuvia ja 14–18 mm leveitä. Kukinta-aika on kesä–heinäkuussa. Hedelmä on 4–5 cm pitkä palko, jonka selkäsaumassa on 1–2 mm leveä siipipalle. Ruskeita siemeniä on 1–5.[1][2][3]

Koristekasvikäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaljukultasadetta käytetään koristekasvina sen näyttävän kukintansa vuoksi. Kasvi on kuitenkin myrkyllinen, joten se ei sovellu esimerkiksi lastentarhojen tai lasten leikkipaikkojen läheisyyteen.

Suomessa kaljukultasade kasvaa 3–5 metrin pituiseksi. Se menestyy maan eteläosissa vyöhykkeillä I–II.[3]

Lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laburnum alpinum 'Pendulum' – riippakultasade[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  2. Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
  3. a b Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
  4. Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]