Kaliumferrioksalaatti
| Kaliumferrioksalaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | K3[Fe(C2O4)3] |
| Moolimassa | 437,21 |
| Ulkomuoto | Vihreä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 100 °C (trihydraatti)[1] |
| Kiehumispiste | 230 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,133 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 47 g/l (25 °C)[1] |
Kaliumferrioksalaatti eli kaliumtris(oksalaatto)ferraatti(III) (K3[Fe(C2O4)3]) on kalium-, rauta- ja oksalaatti-ionien muodostama kompleksiyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa sinikopioiden valmistukseen ja aktinometreissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kaliumferrioksalaatti on vihreää kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on monokliininen ja yhdiste voidaan kiteyttää kiraalisena. Yhdiste esiintyy usein kidevedellisenä trihydraattina (K3[Fe(C2O4)3]·3H2O). Kidevesi poistuu rakenteesta kuumennettaessa. Kaliumferrioksalaatti liukenee suhteellisen niukasti veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan kasvaessa. Yhdiste hajoaa valon vaikutuksesta, jolloin rauta pelkistyy hapetusluvulta +III hapetusluvulle +II ja oksalaatti-ionit hapettuvat hiilidioksidiksi.[2][3][4]
Kaliumferrioksalaattia voidaan valmistaa kaliumoksalaatin ja rauta(III)kloridin välisellä reaktiolla.[5]
Kaliumferrioksalaattia voidaan käyttää sinikopioiden valmistamiseen[3][2] ja sitä käytetään myös aktinometreissä[5][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–83. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 422. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004.
- ↑ A. Saritha, B. Raju, M. Ramachary, P. Raghavaiah & K. A. Hussain: Synthesis, crystal structure and characterization of chiral, three-dimensional anhydrous potassium tris(oxalato)ferrate(III). Physica B: Condensed Matter, 2012, 407. vsk, nro 1, s. 4208-4213. (englanniksi)
- ↑ a b Petr Klán, Jakob Wirz: Photochemistry of Organic Compounds, s. 113. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 0-8247-7911-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)
- ↑ Steven L. Murov, Ian Carmichael, Gordon L. Hug: Handbook of Photochemistry, s. 299. Marcel Dekker, 1993. ISBN 0-8472-7911-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)
- ↑ J.C. (Tito) Scaiano: Photochemistry Essentials, s. 28. American Chemical Society, 2022. ISBN 978-0-8412-9944-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)