Kaksoisaspektiteoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaksoisaspektiteoria on mielenfilosofinen näkemys, jonka mukaan henkinen (mentaalinen) ja aineellinen (fysikaalinen) ovat saman substanssin kaksi eri aspektia.

Kaksoisaspektiteorian suhde neutraaliin monismiin ei ole selkeä, ja neutraali monismi voidaan lukea yhdeksi kaksoisaspektiteorian mukaiseksi näkemykseksi. Voidaan kuitenkin katsoa, että siinä missä neutraali monismi sallii neutraalien entiteettien asiayhteyden määrittää sen, ovatko entiteetit henkisiä, aineellisia, kumpaakin vai ei kumpaakaan, kaksoisaspektiteoria vaatii, että henkinen ja aineellinen ovat erottamattomia ja redusoimattomia, mutta kuitenkin erillisiä.[1]

Kaksoisaspektiteoriaa ovat kannattaneet muiden muassa Baruch Spinoza, Gustav Fechner, Arthur Schopenhauer, George Henry Lewes, P. F. Strawson, Thomas Nagel ja David Chalmers. Kaikkien mukaan on olemassa joku sellainen perustava substanssi, jota ei voida pitää luonteeltaan sen enempää henkisenä kuin aineellisenakaan: esimerkiksi Spinozan mukaan tämä oli Jumala tai luonto, Strawsonin mukaan henkilöt ja Chalmersin mukaan informaatio.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stubenberg, Leopold: "Neutral Monism and the Dual Aspect Theory", Neutral Monism Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 11.3.2008.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Double-aspect theory