Kaikulaite

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sähkökitaran jousikaikulaite.
Jousikaikulaite alapuolelta. Näkyvissä on kierrejousista Z-kirjaimen muotoon laskostettu jousikaikulinja.

Kaikulaitteella lisätään ääneen keinotekoisesti kaikua. Kaiku tuotetaan lisäämällä sisään tuleva signaali kahdennettuna tai monistettuna lähtevään signaaliin pienellä viiveellä. Käsiteltävä signaali on linjatasoista eli (Line-in, Line-out) liittimiin sopivaa. Kaiussa on sisään- ja ulostulevan signaalin voimakkuuden säätimet sekä kaikuparametreille omat säätimet.

Kaikulaiteessa sisään tulevasta äänisignaalista pyritään yleensä saamaan sopivilla mikrofoneilla varsin kaiuton, jotta sitä pystyttäisiin käsittelemään paremmin.

Kaikulaitteet tulivat suosituiksi rautalankamusiikin tulon myötä 60-luvulla. Perinteisesti nauhakaiku oli suosittua rautalankamuusikoiden keskuudessa, jousikaiku taas surf-musiikissa. Digitaaliset kaikulaitteet ja ohjelmistot ovat nykyisin korvanneet perinteiset analogiset kaikulaitteet, vaikka viime vuosina perinteisten analogisten kaikulaitteiden arvostus on jälleen kasvanut niiden luonnollisempana pidetyn äänen vuoksi. Uudelleen heränneen kysynnän vuoksi vanhojen analogisten kaikulaitteiden hinnat ovat uudelleen nousussa.

Erilaisia kaikulaitetyyppejä ovat mm. jousikaiku, nauhakaiku, kiekkokaiku ja digitaalinen kaiku.

Nykyään harvinaisempia analogisia kaikutyyppejä ovat fyysisesti paljon tilaa vievät levykaiku ja hallikaiku. Levykaiussa äänen muokkaamisesta vastaa tukevaan kehikkoon kireälle pingotettu suurikokoinen, yleensä noin 2 m × 1 m, suorakaiteenmuotoinen teräslevy. Hallikaiussa suljettuun tilaan asetetaan kaiutin ja mikrofoni, ja ääni ajetaan kaiuttimeen ja napataan takaisin mikrofonilla, jolloin itse tila toimii kaiun tuottajana.

Lähes kaikkia edellämainittuja kaikutyyppejä pystytään mallintamaan digitaalisilla laitteilla.

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.