Kafka valmistaa päivällistä
| Kafka valmistaa päivällistä | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Lydia Davis |
| Kieli | englanti |
| Genre | novellikokoelma |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Aki Salmela |
| Kansitaiteilija | Ilkka Kärkkäinen |
| Kustantaja | Siltala / Sanavalinta |
| Julkaistu | 2021 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 356 |
| ISBN | 978-952-234-722-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kafka valmistaa päivällistä: Valitut novellit on yhdysvaltalaisen kirjailijan Lydia Davisin novellikokoelma. Sen on julkaissut suomeksi Siltala yhdessä Kari Hotakaisen Sanavalinta-yrityksen kanssa. Novellit on valinnut ja suomentanut Aki Salmela.[1]
Valikoiman novellit ovat ilmestyneet vuosina 1986–2014 Davisin novellikokoelmissa Break it down, Almost no memory, Samuel Johnson is indignant, Varieties of disturbance ja Can't and won't.[1]
Novellit ovat pääasiassa hyvin lyhyitä, jopa muutaman rivin mittaisia, pitemmät muutaman sivun. Teos edustaa flash fictionia tai micro-fictionia. Sofie Verraestin mukaan niissä ei ole varsinaista juonta, vaan niiden kantava ominaisuus on William Labovin määrittelemä ”tellability” eli kerrottavuus,[2] ominaisuus jonka vuoksi tavallinen tapaus muuttuu kertomisen arvoiseksi.[3] Sitäkin on tosin Davisilla hyvin vähän. Kertomusten sisältö on hyvin arkisia asioita. Vaikka joissakin kertomuksissa on dramatiikkaa, Davis kertoo ne hyvin epädramaattisesti, niin että kertomukset ovat pinnalta tyyniä, mutta pinnan alla kuohuu.[2]
Verraest pohtii, miten Davis saa arkisista tapahtumista kerrottavia niin että arjen kudelma säilyy. Syynä on Verraestin mukaan ehkä se, että viittaaminen tunteeseen voi olla tehokkaampaa kuin tunteessa piehtarointi. Toinen tekijä on huumori. Mutta vielä tärkeämpänä hän pitää "arjen ihmettä" ja konkreettista kieltä, joka ei vie lukijaa toisiin ulottuvuuksiin. Siitä esimerkiksi Verraest ottaa ”Kaupunkilaiset”:[2]
»Nainen herää yöllä paniikissa, kuulee kuinka mies niiskuttaa. Hän herää uudemman kerran paniikissa, kuulee kuinka auto kääntyy pihatielle. Aamulla aurinko paistaa heidän kasvoilleen, mutta hiiret rapistelevat seinien sisällä. Mies inhoaa hiiriä. Vesipumppu hajoaa. He vaihtavat pumpun. He myrkyttävät hiiret. Naapurin koira haukkuu. Se haukkuu ja haukkuu. Nainen voisi myrkyttää koiran.»
Davis on kääntänyt ranskankielistä kirjallisuutta englanniksi ja sanonut, että hän tuntee sukulaisuutta Maurice Blanchot’hon.[2]
Harry Salmenniemi kirjoittaa jälkisanoissaan "Rajattu hiljaisuus" Davisin tekstien muodosta ja korostaa tyhjän tilan merkitystä: "Pieni tekstikappale miltei tyhjällä sivulla lupaa, että lauseet ovat punnittuja, että tekstissä kaikki on tärkeää, jokainen sana harkittu." Esimerkkinä tyhjän tilan merkityksestä Salmenniemi viittaa kertomukseen "Valamiesvelvollisuus", jossa kysymyksiä edustaa pelkkä K., johon V. vastaa. Niissä Salmenniemen mukaan "Lukija kohtaa valkoisen paperin kammon valmiin teoksen äärellä."[4]
Tekstit lähenevät runoutta, Salmenniemen mukaan ranskalaista proosarunoutta. Davis on itse korostanut runouden merkitystä kirjoittamisensa taustalla ja on sanonut että erityistä vaikutusta on ollut Russell Edsonin tuotannolla, jonka avulla hän löysi oman äänensä, oman tekstilajinsa. Salmenniemi toteaa kuitenkin, että Edsonin tekstit ovat harmittomampia kuin Davisin: Edsonin humoristisuus voi olla pinnallista, kun Davisilla se on piinaavaa.[5]
Salmenniemi avaa Davisin merkitystä itselleen kirjailijana. Davis osaa lopettaa ajoissa, kun taas Salmenniemi toteaa olleensa runsassanainen, kun vähempikin olisi riittänyt. Sen vuoksi hän pitää Davisia yhtenä innostavimmista nykyprosaisteista.[6]
Suomentaja Aki Salmelalla on loppusanoissa muutama huomautus eräiden kokeellisten tekstien taustoista, että ne perustuvat osittain alkuperäisteksteihin, joita Davis yhdistää omaan tekstiinsä.[7]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Artikkelissaan kriitikko Eleonoora Riihinen huomauttaa, että novellien kategorisointi on hankalaa, ja on puhuttu niin runoista, anekdooteista kuin "flash fictionistakin". Lukutavaksi hän suosittelee proosarunojen lukua. Hän toteaa, että lukijan on itse täytettävä ihmetyksellä käsitetaiteeksi luonnehtimiensa tekstien jälkeinen tyhjä tila. Riihinen kiittää suomentaja Aki Salmelaa, että tämä saa suomen kielen soimaan alkutekstin sävyissä, ja toteaa, että suomentaminen on kulttuuriteko.[8]
Ville Hänninenkin ojentaa Parnassossa kiitoksen suomentajalle ja toteaa, että "kääntäjällä lienee ollut hetkittäin melkoisia ongelmia" kielikomiikan ja arjen piensurrealismin suomentamisessa. Hän näkee myös yhteyksiä Daniil Harmsin kultivoituneeseen muotoon.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harry Salmenniemi: Jälkisanat: "Rajattu hiljaisuus" s. 342–351 teoksessa: Lydia Davis, Kafka valmistaa päivällistä.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kafka valmistaa päivällistä: valitut novellit, Kansalliskirjasto, viitattu 4.10.2021
- ↑ a b c d Sofie Verraest, Three Writers Walk into a Bar, Fiction Writeres Review, viitattu 4.10.2021 (englanniksi)
- ↑ Tellability, Tieteen termipankki, viitattu 4.10.2021
- ↑ Salmenniemi, s. 342–343
- ↑ Salmenniemi, s. 344
- ↑ Salmenniemi, s. 350
- ↑ Aki Salmela, Suomentajan huomautus s. 339–340 teoksessa: Lydia Davis, Kafka valmistaa päivällistä.
- ↑ Eleonoora Riihinen: Vertaansa vailla olevia miniatyyrejä. Helsingin Sanomat 15.12.2021 s. B 4
- ↑ Ville Hänninen: Täyttä tyhjää. Parnasso, 1/2022, s. 64. Otavamedia.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Flash fiction -kirjallisuus saapui Suomeen – Lydia Davisin novellikokoelma on syksyn käännöstapaus, Kulttuuriykkönen, Yle Audio (kuunneltavissa toistaiseksi)
- Kafka valmistaa päivällistä, Siltala Publishing