Juutalainen kalenteri

Wikipedia
Ohjattu sivulta Juutalainen ajanlasku
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvassa oleva keskiaikainen juutalainen kalenteri muistuttaa juutalaisia tuomaan synagogaan palmun lehden (lulav) ja sitruunan (etrog) ennen sukkotia, joka päättää juhlan koollekutsumisen elokuussa.

Juutalainen kalenteri (הלוח העברי ha'luach ha'ivri) tai heprealainen kalenteri on juutalainen vuosikalenteri. Siinä on määritelty juutalaisten juhlapyhät sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi. Kalenterista on kaksi pääasiallista muotoa: havaintoihin painottuva muoto, joka oli käytössä pääasiallisesti ennen toisen temppelin tuhoa 70 jaa. Kalenteri perustuu kuun vaiheiden havainnoille, ja sen määrittelyn on kuvannut ensimmäisen kerran Maimonides vuonna 1178, jolloin kalenteri hyväksyttiin siirtymäkauden vuosien 70–1178 jälkeen.lähde?

Toinen muoto on säännöllinen lunisolaarinen kalenteri, joka muistuttaa kiinalaista kalenteria, jossa mitataan kuukauden pituutta kuunkierron mukaan samalla kun vuoden pituutta mitataan auringonkierron. Se eroaa puhtaasti kuunkiertoon perustuvasta islamilaisesta kalenterista ja puhtaasti auringonkiertoon perustuvasta gregoriaanisesta kalenterista. Koska kalenterissa on noin 11 päivän ero 12 kuukuukauden ja aurinkovuoden välillä, se seuraa 19 vuoden Metonin jaksoa, jolloin ylimääräinen kuukuukausi lisätään joka toinen tai kolmas vuosi, yhteensä seitsemän kertaa 19 vuoden aikana.[1]

Juutalaisen kalenterin mukaan vuosi 5772 alkoi 28. syyskuuta 2011, ja tulee loppumaan 16. syyskuuta 2012.

Sisällysluettelo

Historia [muokkaa]

Raamatun aika [muokkaa]

Juutalaiset ovat käyttäneet lunisolaarista kalenteria Raamatun ajoista lähtien, mutta ovat viitanneet kuukausiin nimien sijasta numeroilla. Vain neljä ensimmäistä kuukauden nimeä on saatavilla ennen pakoa olevalta ajanjaksolta; Tanakh (Raamattu): Abib (ensimmäinen, kirjaimellisesti "kevät"), Ziv (toinen), Ethanim (seitsemäs), ja Bul (kahdeksas). Kaikki ovat kanaanilaisia nimiä, kaksi viimeistä myös foinikialaisia. Pääasiassa kuukausien nimet on kuitenkin lainattu babylonialaisilta.[1]

Raamatun aikana nisan- eli abib-kuuta, jossa pääsiäistä vietetään, pidettiin vuoden ensimmäisenä kuukautena.[2]. Nykyisin vuoden katsotaan alkavan tishri-kuusta syksyllä.[1]

Koska lisäksi aurinkovuosi ei ole jaollinen kuun kiertoa vastaavilla kuukausilla, täytyy kalenteriin lisätä ylimääräinen täytekuukausi, jotta kalenterin aloituspäivä ei siirtyisi liiaksi keväästä. Tästä ei ole mainintaa Raamatussa, mutta 3. Mooseksen kirjan mukaan pääsiäisen tulisi olla vuoden ensimmäisenä kuukautena, ja samassa yhteydessä puhutaan myös toisesta juhlasta samassa kuussa jolloin heilutettiin uutislyhde.[2] Jos lyhde ei vielä ollut kasvanut, jouduttiin pääsiäistä siirtämään kuukaudella.

Babylonian pakkosiirtolaisuus [muokkaa]

Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana 586 eaa. juutalaiset ottivat käyttöön kuukausien babylonialaiset nimet, ja jotkut heimot kuten essealaiset käyttivät aurinkokalenteria viimeiset kaksi vuosisataa ennen ajanlaskun alkua. Babylonialainen kalenteri taas periytyy suoraan sumerilaisesta kalenterista.

Juutalaisen ajanlaskun kuukaudet [muokkaa]

Juutalaisen ajanlaskun mukaan vuodessa on 12 tai 13 kuukautta.

  1. Nisán, 30 päivää ניסן
  2. Ijjár, 29 päivää אייר
  3. Siván, 30 päivää סיון
  4. Tammúz, 29 päivää תמוז
  5. Ab, 30 päivää אב
  6. Elúl, 29 päivää אלול
  7. Tišrì, 30 päivää תשרי
  8. Hešván, 29/30 päivää חשון
  9. Kislév, 29/30 päivää כסלו
  10. Tevét, 29 päivää טבת
  11. Sevat, 30 päivää שבת
  12. Adár, 30 päivää, lisäkuukausi אדר א
  13. Adár II, 29 päivää אדר ב

Adar lisätään vain 7 kertaa 19 vuodessa. Tavallisina vuosina Adar II on yksinkertaisesti Adar.

Joissakin yhteyksissä on vuoden laskettu alkavan myös tishri-kuukauden alusta.

Gregoriaanisen kalenterin kuukausia nämä vastaavat suunnilleen seuraavasti:

  1. nisan ( abib ) maalis-huhtikuu
  2. ijjar ( siv ) huhti-toukokuu
  3. sivan touko-kesäkuu
  4. tammus kesä-heinäkuu
  5. ab heinä-elokuu
  6. elul elo-syyskuu
  7. tisri ( etanim ) syys-lokakuu
  8. hesvan ( bul ) loka-marraskuu
  9. kislev marras-joulukuu
  10. tebet joulu-tammikuu
  11. sebat tammi-helmikuu
  12. adar helmi-maaliskuu

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ a b c Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 54-56. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2010).
  2. ↑ a b 3. Moos. 23:4-14

Aiheesta muualla [muokkaa]


Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juutalainen_kalenteri&oldid=12819238