Juan Lindo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juan Lindo
Juan Lindo00001.JPG
Piirros Juan Lindosta
El Salvadorin presidentti
7. tammikuuta 1841 – 1. helmikuuta 1842
Edeltäjä Norberto Ramírez
Seuraaja José Escolástico Marín
Hondurasin presidentti
2. helmikuuta 1847 – 1. helmikuuta 1852
Edeltäjä Francisco Ferrera
Seuraaja José Trinidad Cabañas
Tiedot
Syntynyt 16. toukokuuta 1790
Tegucigalpa
Kuollut 23. huhtikuuta 1857 (66 vuotta)
Gracias, Honduras
Puoliso Josefa Pineda Castejón

Juan Nepomuceno Fernández Lindo y Zelaya (16. toukokuuta 1790 Tegucigalpa23. huhtikuuta 1857 Gracias, Honduras) oli Hondurasissa syntynyt lakimies ja poliitikko, joka oli uransa aikana sekä El Salvadorin että Hondurasin presidentti.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindo syntyi Tegucigalpassa toukokuussa 1790. Hän valmistui 1814 lakimieheksi San Carlos de Guatemalan yliopistosta. Lindo siirtyi politiikkaan Hondurasissa ja oli yksi Keski-Amerikan Meksikon keisarikuntaan liittymisen alulle panijoista. Hän oli Keski-Amerikan liittovaltion aikana Hondurasin parlamentissa. Hän kuului myös heinäkuussa 1838 muodostettuun perustuslakia säätävään kokoukseen, jossa hän edisti Hondurasin itsenäistymistä liittovaltiosta.[1]

Lindo matkusti 1840 El Salvadoriin kenraali Francisco Malespínin tukemana. Hänet nimettiin lokakuussa 1840 valtionhoitajaksi ja valittiin tammikuussa 1841 virkaatekeväksi valtionpäämieheksi. Helmikuussa El Salvador erosi virallisesti Keski-Amerikan liittovaltiosta, ja Lindosta tuli maan ensimmäinen presidentti 28. kesäkuuta. Hän oli presidenttinä helmikuulle 1842, ja hän perusti valtakaudellaan El Salvadorin yliopistoa ja määräsi jokaiseen yli 100 asukkaan kylään koulun. Hondurasiin Lindo palasi 1842 ja asettui Comayaguaan.[1]

Hondurasissa Lindo oli neuvottelemassa rauhaa El Salvadorin kanssa, ja sopimus allekirjoitettiin marraskuussa 1845.[2] Francisco Ferrera valittiin kolmannen kerran presidentiksi tammikuussa 1847, mutta hän erosi 12 päivän päästä ja antoi vallan Lindolle.[3] Ensimmäisen kautensa aikana Lindo osoitti tukeaan Meksikolle julistamalla sodan Yhdysvalloille Meksikon–Yhdysvaltain sodan aikana.[4]

Lindo valitiin helmikuussa 1848 toiselle kaudelle.[1] Maltillisia konservatiiveja edustaneen Lindon aikana Hondurasin sisäiset olot rauhoittuvat hetkeksi, kunnes ulkoministeri José Santos Guardiola yritti vallankaappausta 1850. José Trinidad Cabañasin elsalvadorilaisten joukkojen tuella Lindo pystyi kukistamaan kaappausyrityksen. Lindo liittoutui liberaalin Cabañasin ja El Salvadorin presidentin Doroteo Vasconcelosin kanssa ja pyrki yhdessä kukistamaan Guatemalan Rafael Carreran. Carrera voitti liittoutuneet joukot San José La Aradassa 27. helmikuuta 1851.[1][4]

Lindo ei suostunut enää kolmannelle kaudella ja antoi kongressin valita Cabañasin seuraajakseen.[4] Lindo vetäytyi eläkkeelle Graciakseen, missä kuoli 1857.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bethell, Leslie: Central America Since Independence. Cambridge: Press Syndicate of the University of Cambridge, 1991. ISBN 0-521-41307-9. Google-kirjat (viitattu 15.10.2011). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Juan Lindo Secretaría de cultura de la presidencia. Viitattu 15.10.2011. (espanjaksi)
  2. Juan Lindo Historia de Honduras. Viitattu 15.10.2011. (espanjaksi)
  3. Francisco Ferrera Historia de Honduras. Viitattu 15.10.2011. (espanjaksi)
  4. a b c Bethell, s. 23.