Jotunheimen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jotunheimen
Jotunheimenin korkein huippu Galdhøpiggen
Jotunheimenin korkein huippu Galdhøpiggen
Maantiede
Sijainti Oppland / Sogn ja Fjordane, Norjan lippu Norja
Päävuoristo Skandit
Korkein kohta
Nimi Galdhøpiggen
Korkeus merenpinnan tasosta 2 469 m
Sijainti Oppland, Norjan lippu Norja

Jotunheimen on Skandeihin kuuluva korkeahuippuinen vuoristoalue Opplandin ja Sognin ja Fjordanen läänien rajalla, Etelä-Norjassa. Alueella sijaitsee vuonna 1980 perustettu Jotunheimenin kansallispuisto, jonka pinta-ala on 1 155,670 neliökilometriä.[1]

Nimen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylänköalueen nimen Jøtunheimen antoi norjalainen Aasmund Olavsson Vinje vuonna 1862. Vinje nimesi alueen sekä Skandinaavisen mytologian että paikallisten maisemien inspiroimana. Nimen alkuosa Jotun viittaa jättiläisiin tai peikkoihin ja loppuosa heimen taas niiden kotipaikkaan. Kokonaisuudessaan nimellä tarkoitetaankin, että Jotunheimen on "jättiläisten" tai "peikkojen koti". Myöhemmin nimi Jøtunheimen muutettiin muotoon Jotunheimen, joka on nykyään tavallisemmin käytetty kirjoitusmuoto.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotunheimeniin kuuluvat Pohjois-Euroopan korkeimmat vuorenhuiput, korkeimpina Galdhøpiggen (2 469 m) ja Glittertind (2 464 m). Lounaisosassa on pienempi terävähuippuinen Hurrunganen vuoristo, jonka korkein huippu, Store Skagastølstinden eli Storen, yltää 2 405 metriin merenpinnan tasosta.[2][1]

Jäätiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotunheimenin alueella on erikokoisia jäätiköitä. Nykyiset jäätiköt ovat lähinnä korkeiden huippujen ympärillä ja peittävät alueen ylimpiä laaksoja sekä korkealla olevia tasaisempia alueita.[2][1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fv55-tie kulkee ylängöllä Sognefjelletin lähellä.

Jotunheimenin suuresta alueesta huolimatta siellä ei ole juurikaan autoliikenteelle tarkoitettuja teitä. Jotunheimenin ja Breheimenin välissä ylängön ylittää Fv55-tie. Lännen suuntaan tie jatkuu Skjoldenista edelleen pidemmälle muun muassa Sogndalsfjøran, Balestrandin ja Høyangerin kautta E39-tielle. Idässä tie johtaa Lomiin asti. Eri puolille Jotunheimenin kansallispuiston reuna-alueita johtaa muutamia pieniä pistoteitä, vaikka itse kansallispuiston alue on käytännössä tietön. Pienen poikkeuksen tekee kuitenkin Veodalenlaaksossa Glitterheimiin, lähelle Glittertindeniä johtava pistotie, jonka pää on kansallispuiston alueen sisäpuolella.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tietoa Jotunheimenistä Key facts about Jotunheimen. VisitNorway.com. Viitattu 21.08.2011. (englanniksi)
  2. a b c Karttadata: Norkart: Virtuaalinen Norjan kartta Sesam. Viitattu 21.08.2011. (norjaksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ryvarden, Leif 2007: Norges nasjonalparker. - N.W. Damm & Søn AS. ISBN 978-82-04-09324-0
  • Helgesen, Morten & Helgesen, Julia 2013: Norges Fjelltopper over 2000 meter. - Glittertind Forlag AS. Skrautvål. ISBN 978-82-997013-7-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.