Johannes Hällström
Johannes Hällström (20. maaliskuuta 1898 Tampere – 19. marraskuuta 1961) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen äitinsä oli Maria Beata Hällström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Hilve Elina Monosen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hällström kävi kansakoulun ja suoritti Meripuolustuksen radiokurssin vuosina 1931–1932 sekä viestikurssin ja 1. luokan sähköttäjätutkinnon vuonna 1935. Merivoimien kaapelikurssin hän suoritti vuonna 1940.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hällström työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 11. toukokuuta 1916 ja pataljoonan 3. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hän joutui 21. marraskuuta 1916 sairaalaan ja laskettiin 13. maaliskuuta 1917 siviilitöihin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takaisin Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 27. helmikuuta 1919 alikersantiksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin Vuoristoprikaatin miinanheittäjäkomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 18. maaliskuuta 1919 alkaen Porin rykmentin 5. komppaniaan koulutusaliupseeriksi. Hänet siirrettiin 24. huhtikuuta 1921 alkaen koulutusaliupseeriksi Uudenmaan rykmentin 8. komppaniaan ja 24. elokuuta 1921 alkaen 5. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1923 ja siirtyi Vaasan poliisilaitoksen palvelukseen poliisikonstaapeliksi. Poliisina hän ei kuitenkaan kauan ollut vaan toimi sekalaisissa töissä muun muassa Ruotsissa, kunnes 25. kesäkuuta 1926 hän astui Joensuun rajavartioston palvelukseen ja hänet määrättiin koulutusaliupseeriksi 3. komppaniaan. Tässäkään tehtävässä hän ei kauaa viihtynyt vaan erosi palveluksesta 25. kesäkuuta 1927 ja siirtyi kauppamatkustajaksi Sortavalaan ja Savonlinnaan, kunnes viimein astui takaisin armeijan palvelukseen 1. heinäkuuta 1931 ja sijoitettiin Erilliseen (myöhemmin 1. Erillinen) rannikkotykistöpatteristoon koulutusaliupseeriksi. Hän toimi patteristossa 1. lokakuuta 1933 alkaen valonheittäjä-aliupseerina ja 1. huhtikuuta 1934 alkaen viestialiupseerina.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan Hällström osallistui rauhanaikaisessa joukko-osastossaan Russarön linnakkeen radioaseman päällikkönä. Välirauhan aikana hänet komennettiin Ahvenanmaan Puolustuksen esikunnan toimituskomppanian radioaseman hoitajaksi, mistä hänet siirrettiin edelleen Rannikkotykistörykmentti 5:een erikoismestariksi. Jatkosotaan hänet komennettiin viestiupseeriksi Utön linnakkeelle, mistä hänet siirrettiin vuonna 1942 Rannikkotykistörykmentti 17:n 1. patteristoon. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Helsingin Laivastoaseman viestivarastonhoitajaksi, josta hänet siirrettiin sodan loputtua Viesti- ja tiedustelu-upseeriksi Pohjanlahden rannikkovartiostoon, mistä hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945 ja siirtyi varastonhoitajaksi Vaasaan Oy Strömberg Ab:lle, mistä hän siirtyi vuonna 1947 Oy Panimo Bock Ab:n palvelukseen. Hällström toimi Jääkäriliiton Vaasan alaosaston sihteerinä vuodesta 1956 alkaen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|