Johann Gottfried Rademacher
| Johann Gottfried Rademacher | |
|---|---|
 Johann Gottfried Rademacher |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Johannes Gottfried Rademacher |
| Syntynyt | 1772 |
| Kuollut | 1849 (76–77 vuotta) Goch |
| Ammatti | lääkäri |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Rechtfertigung der Erfahrungsheilkunde der alten scheidekünstigen Geheimärzte |
Johann(es) Gottfried Rademacher (1772–1849) oli saksalainen lääkäri, tunnettu perustamastaan kokemuslääketaidosta, jonka hän esitti julkaisussaan Rechtfertigung der Erfahrungsheilkunde der alten scheidekünstigen Geheimärzte (4. p. 1852). Sen mukaan lääkkeitä oli kahta laatua, yleisiä, jotka vaikuttivat koko elimistöön, sekä tiettyihin elimiin tehoavia orgaani- eli elinlääkkeitä. Siitä, saiko jokin aikaan – sattumalta – käytettäväksi määrätty orgaanilääke parantumisen vai ei, Rademacher uskoi voitavan päätellä, koskiko sairaus kyseistä vai mahdollisesti jotakin muuta elintä. Rademacherin tutkimukseen perustumaton lääketaito-oppi saavutti aikoinaan laajaa kannatusta.[1]
Rademacher valmistui lääketieteen tohtoriksi 1794, aloitti 1797 lääkärintoimen pienessä Gochin kaupungissa Hollannin rajan lähellä ja asui siellä kuolemaansa asti.".[2]
Rademacher tunnettu teos on 1842 julkaistu ja sen jälkeen useita painoksia saanut kirjoitus Rechtfertigung der Erfahrungsheilkunde der alten scheidekünstigen Geheimärzte. Siinä esitetty lähinnä Paracelsukseen pohjautuva oppi perustuu kahdenlaisiin lääkkeisiin, yleisiin lääkkeisiin ja elinlääkkeisiin. Yleisiä, useimpiin sairauksiin tehoavia lääkkeitä ovat rauta, kupari ja natriumnitraatti. Elinlääkkeet vaikuttavat elimistön tiettyihin elimiin, ja niitä on yhtä paljon kuin elimistön sairauksia. Tietyn lääkkeen käyttö tiettyyn sairauteen tapahtui aluksi sattumanvaraisesti, samoin myös sairauden diagnoosi tehtiin ilman riittäviä perusteluja.[2]
Saksalaisen lääkärin, professori Carl Reinhold August Wunderlichin (1815–1877) mukaan: "Jos nyt, ilman ihmiselimistön tuntemusta ja ilman huolellista tutkimusta, jokin elin katsotaan sairastuneeksi ja jos sairaan oli mielivaltaisesti valitulla lääkkeellä kohenee, Rademacher teki siitä johtopäätöksen, että kyseinen lääke olisi orgaanilääke juuri sille sairastuneelle elimelle". Vaikka Rademacherin koko järjestelmä perustui todistamattomiin oletuksiin, se sai kannattajia ja "antoi uuden esimerkin siitä, ettei mitään niin hullua ole, etteikö moni ottaisi kunniaa löytää siitä syvän totuuden.[2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Beschreibung einer neuen Heilart der Nervenfieber, 1803
- Rechtfertigung der von den Gelehrten misskannten, verstandesrechten Erfahrungsheillehre der alten scheidekünstigen Geheimärzte und treue Mittheilung des Ergebnisses einer 25jährigen Erprobung dieser Lehre am Krankenbette. 2 osaa. Berlin 1841–1848.
- 2. p. 1846, osa I (digitoitu teos), osa II (digitoitu teos)
- 3. p. 1848, osa I (digitoitu teos), osa II (digitoitu teos)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rademacher, Johannes Gottfried, Tietosanakirja osa 7. Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1915
- ↑ a b c Rademacher, Johann Gottfried Nordisk familjebok 22. 1915
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Gottfried Rademacher Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
