Jakohihna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jakohihna
Modernin OHC-moottorin jakohihna. Ylimmäisenä nokka-akselin hammaspyörä, alimmaisena kampiakselin hammaspyörä
Työntötankomoottorin jakohihna, vas. kampiakselin hammaspyörä, oik. nokka-akselin hammaspyörä.

Jakohihna tai hammashihna on ketjuperiaatteella toimiva hihna, jonka avulla voidaan tahdistaa akselit pyörimään tietyssä tahdissa.[1] Moottorissa kampiakseli pyörittää jakohihnan välityksellä nokka-akselia.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammashihnan materiaali on kumia, jota on vahvistettu esimerkiksi kevlar- tai lasikuitukuiduilla. Hammashihna tarvitsee akseleille hammaspyörät, jotta akseleiden tahti säilyy. Hammashihna kiristetään tarvittavaan kireyteen hihnan hampaattomalla puolella vaikuttavan rullan avulla. Hammashihnojen ja hihnapyörien valmistus vaatii erikoismenetelmiä. Kun akselien tahdistusta ei tarvita, on edullisempaa käyttää tehonsiirrossa latta- tai kiilahihnaa.

Nelitahtimoottorissa nokka-akselin hammaspyörä on huomattavasti suurempi kuin kampiakselin hammaspyörä, koska nokka-akselin pyörimisnopeuden täytyy olla puolet kampiakselin pyörimisnopeudesta. Nokka-akselin nokkien ohjaamien venttiilien täytyy aueta ja sulkeutua oikea-aikaisesti suhteessa kampiakselia pyörittävien mäntien liikkeeseen. Oikea tahdistus saadaan aikaiseksi, kun moottoria kokoonpantaessa jakohihna asennetaan paikalleen akseleiden hammaspyörien ollessa oikeissa asennoissa. Jakohihna voi myös pyörittää lisäksi moottorin muita laitteita, esimerkiksi öljypumppua.

Joissain moottoreissa voi jakohihnan tilalla olla metallinen jakoketju tai harvemmin metallinen hammaspyörästö. Useimmissa nykyisissä autoissa on jakohihna, mutta jotkin autonvalmistajat ovat pitäytyneet metallisessa jakoketjussa tai ryhtyneet uudelleen sen käyttäjäksi. Jakohihnaan siirtymistä on perusteltu moottorin äänen hiljenemisellä, alemmalla hinnalla ja mekaanisella tehokkuudella. Viime vuosina ovat monet suuret autonvalmistajat, kuten esimerkiksi Volkswagen-yhtymä ja Toyota siirtyneet takaisin ketjuun.[2] Ensinmainittu tosin luopui jakoketjun käyttämisestä TSI-bensiinimoottoreissaan mallivuodesta 2013 alkaen. Syynä olivat sen käyttämissä jakoketjuissa esiintulleet kestävyysongelmat.[3]

Huolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakohihna on kuluva ja vaihdettavissa oleva osa. Sen vaihtoväli autossa on tavallisesti 50 000–160 000 kilometriä.[4] Vaihtoväli on ilmoitettu auton käyttöohjeessa.

Jakohihnaa ei yleensä voida tarkastaa tai vaihtaa kuin huoltoliikkeissä, koska hihna on yleensä moottorin sisällä. Myös jakohihnan kestävyyteen vaikuttava hihnan kireyden asetus voidaan tehdä yleensä vain huoltoliikkeissä. Jakohihnan vaihtamisen yhteydessä kannattaa vaihdattaa samalla mahdollisia muitakin moottorin laitteita uusiin, vaikka ne olisivat ehjiä mm. kiristinrullat ja mahdollisesti vesipumppu. Jakohihnan ulkonäöstä ei kuitenkaan aina voi päätellä mitään ja ehjännäköinenkin hihna voi rikkoutua, ellei hihnanvaihdosta huolehdita auton huolto-ohjelman mukaisesti.

Jakohihnan rikkoutuminen voi aiheuttaa moottorissa suurehkoa tuhoa ja aiheuttaa kalliin remontin. Yleisin vika hihnassa on hampaiden liiallisesta kulumisesta johtuva hihnan luistaminen, hihnan varsinainen katkeaminen on hyvin epätavallista. Jotkut moottorit on suunniteltu selviämään jakohihnan rikkoutumisesta. Moottori on tällöin vapaasti pyörivä, jolloin venttiilit ja männät eivät pääse kohtaamaan missään tilanteessa jaon seottua.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kivioja: Koneenosat; Otatieto Oy 2003; Sivu 79: Hammashihnat
  2. Timo Nurmela: Ketjukäyttöinen nokka-akseli säästää rahaa www.ajovalo.net. Viitattu 14. heinäkuuta 2007.
  3. Tapio Ketonen: Ketonen vastaa tuulilasi.fi. 9.7.2013. A-Lehdet. Viitattu 24.8.2013.
  4. Lasse Talvitie: Vaihdata jakohihna ajoissa 17. elokuuta 2006. SOK. Viitattu 14. heinäkuuta 2007.