Jääpingviini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääpingviini
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pingviinilinnut Sphenisciformes
Heimo: Pingviinit Spheniscidae
Suku: Mustapääpingviinit Pygoscelis
Laji: adeliae
Kaksiosainen nimi

Pygoscelis adeliae
Hombron & Jacquinot, 1841

Katso myös

  Jääpingviini Wikispeciesissä
  Jääpingviini Commonsissa

Jääpingviinin muna.

Jääpingviini (Pygoscelis adeliae) on keisaripingviinin ohella toinen Etelämantereella elävistä pingviinilajeista.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpingviinin ruumis on mustavalkoinen, sillä on evämäiset siivet ja pyöreähkö pää. Nokka on väriltään tummanpunainen, mutta sitä peittävät osaksi höyhenet.

Pituus: 46–71 cm
Paino: 4–5,5 kg

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpingviini elää lähinnä Etelämantereen ja subantarktisen vyöhykkeen ahtojääalueella. Se pesii Antarktiksen ja sen syrjäisten lähisaarten kalliorannoilla, mutta siirtyy pesimäkauden jälkeen pohjoisemmaksi.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkoseudut ja jääpeitteiset alueet.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras munii 2 munaa, joita se hautoo 30–43 vuorokautta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpingviinit saalistavat usein parvina ja voivat siirtyä antoisille vesille kilometrien päähän yhdyskunnastaan. Ne pyydystävät etenkin krillejä ja löytävät näitä pikkuäyriäisiä usein ahtojäiden lähivesiltä. Jääpingviini pystyy tavoittamaan myös nopealiikkeisiä mereneläviä, kuten kaloja ja mustekaloja. Tarvittaessa se sukeltaa 20 metrin syvyyteen ja kykenee kirimään vauhtiaan entisestään.

Makean veden puute ei tuota pingviinille ongelmia, sillä linnun munuaiset ja sierainten alla sijaitsevat erityisrauhaset poistavat ravinnon mukana tulleen ylimääräisen suolan. Janoisten yksilöiden on kuitenkin nähty syövän silloin tällöin lunta. Ne ovat lähinnä olleet maissa pesimässä olleita lintuja, jotka eivät ole päässeet merelle syömään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pygoscelis adeliae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2016. (englanniksi)