Jääpingviini

Jääpingviini
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Pingviinilinnut Sphenisciformes Heimo: Pingviinit Spheniscidae Suku: Mustapääpingviinit Pygoscelis Laji: adeliae
Kaksiosainen nimi
Pygoscelis adeliae Hombron & Jacquinot, 1841
Katso myös
Jääpingviini Wikispeciesissä   Jääpingviini Commonsissa

Jääpingviinin muna.

Jääpingviini (Pygoscelis adeliae) on keisaripingviinin ohella toinen Etelämantereella elävistä pingviinilajeista.

Koko ja ulkonäkö

Jääpingviinin ruumis on mustavalkoinen, sillä on evämäiset siivet ja pyöreähkö pää. Nokka on väriltään tummanpunainen, mutta sitä peittävät osaksi höyhenet.

Pituus: 71-112 cm
Paino: 4-5,5 kg

Levinneisyys

Jääpingviini elää lähinnä Etelämantereen ja subantarktisen vyöhykkeen ahtojääalueella. Se pesii Antarktiksen ja sen syrjäisten lähisaarten kalliorannoilla, mutta siirtyy pesimäkauden jälkeen pohjoisemmaksi.

Elinympäristö

Rannikkoseudut ja jääpeitteiset alueet.

Lisääntyminen

Naaras munii 2 munaa, joita se sitten hautoo 30-43 vuorokautta.

Ravinto

Jääpingviinit saalistavat usein parvina ja voivat siirtyä antoisille vesille kilometrien päähän yhdyskunnastaan. Ne pyydystävät etenkin krillejä ja löytävät näitä pikkuäyriäisiä usein ahtojäiden lähivesiltä. Jääpingviini pystyy tavoittamaan myös nopealiikkeisiä mereneläviä, kuten kaloja ja mustekaloja. Tarvittaessa se sukeltaa 20 metrin syvyyteen ja kykenee kirimään vauhtiaan entisestään.

Makean veden puute ei tuota pingviinille ongelmia, sillä linnun munuaiset ja sierainten alla sijaitsevat erityisrauhaset poistavat ravinnon mukana tulleen ylimääräisen suolan. Janoisten yksilöiden on kuitenkin nähty syövän silloin tällöin lunta. Ne ovat lähinnä olleet maissa pesimässä olleita lintuja, jotka eivät ole päässeet merelle syömään.