Isoruohokaija
| Isoruohokaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Ruohokaijat Neophema |
| Laji: | elegans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neophema elegans |
|
| Katso myös | |
Isoruohokaija (Neophema elegans) on australialainen pitkäpyrstöinen kaija.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on noin 22 cm ja paino 40–51 g. Sen höyhenpuku on pääosin kellanvihreä, otsassa ja siivillä on kirkkansinistä. Koiras on kirkkaamman värinen.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoruohokaijan esiintymisalue Australiassa on kaksiosainen: sitä tavataan mantereen lounaisosassa ja eteläosassa, myös Kengurusaarella, mutta ei Tasmaniassa. Kannan suuruus on yli 30 000 yksilöä. Gould kuvaili lajin holotyypin Victoriasta.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoruohokaijat asuvat avoimella maalla, harvapuustoisilla ruohostomailla, rannikon hiekkadyyneillä, akasiatiheiköissä ja kuivilla pensaikkomailla.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisääntymisaika on elokuusta marraskuulle. Pesä on tavallisesti puunkolossa. Naaras munii neljästä viiteen munaa, joita se hautoo noin 18 päivää. Poikaset jättävät pesän neljän-viiden viikon ikäisinä, ja saavat aikuisen höyhenpuvun kolmen tai neljän kuukauden ikäisinä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokavalio koostuu siemenistä, hedelmistä ja marjoista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Neophema elegans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)