Isopunasarja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isopunasarja
Cliviaminiata.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Narsissikasvit Amaryllidaceae
Suku: Punasarjat Clivia
Laji: miniata
Kaksiosainen nimi
Clivia miniata
Regel
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isopunasarja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isopunasarja Commonsissa

Isopunasarja eli kliivia (Clivia miniata) on narsissikasvien heimoon (Amaryllidaceae) kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan Etelä-Afrikasta 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa.

Lajista on jalostettu useita huonekasveina kasvatettavia lajikkeita. Yleisimpiä ovat oranssikukkaiset lajikkeet, mutta isopunasarjoja on myös puna- ja keltakukkaisia ja kaksivärisiä.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isopunasarjalla on paksut juuret, joiden yläosa muistuttaa jonkin verran sipulia. Kapeat, noin puolen metrin mittaiset tummanvihreät lehdet lähtevät suoraan juurakosta. Eri kantaa olevien punasarjojen lehdet eroavat toisistaan: toisella lehdet ovat kapeat, pitkät ja teräväkärkiset, toisen lehdet ovat lyhyemmät, leveämmät ja pyöreäkärkiset. [1] Lehdet kasvavat viuhkamaisesti kahteen vastakkaiseen suuntaan. Kukkavarsi nousee keväällä lehtien välistä. Noin viiden sentin läpimittaiset kukat muodostavat kukkavarren latvaan pallomaisen kukinnon, jossa voi olla useita kymmeniä kukkia. Vanhassa yksilössä kukkavarsia voi nousta useita, jolloin kukinta voi kestää jopa kaksi kuukautta.

Isopunasarjan lehtien ja kukkavarsien maitiaisneste sekä juuret ovat myrkyllisiä. Isopunasarjan lisäksi huonekasveina kasvatetaan myös sen sukulaislajeja pikkupunasarjaa (Clivia nobilis), Clivia gardeniita ja Clivia caulescensia.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isopunasarja on kaunis viherkasvi varjoisassakin paikassa. Kukinta vaatii kuitenkin kohtalaisesti valoa ja talvisen lepokauden varsin viileässä, noin 12–15 °C:n lämpötilassa. Talvilevon aikana kasvia kastellaan niukasti.

Multa vaihdetaan keväällä kukinnan jälkeen. Nuoret yksilöt tarvitsevat uuden mullan vuosittain, vanhat viihtyvät samassa mullassa kaksi tai kolmekin vuotta. Kesällä kasvia kastellaan varsin runsaasti, mutta niin että mullan pinta saa kastelujen välillä kuivahtaa. Juuret kärsivät liiasta märkyydestä. Keskikesällä kasvin voi sijoittaa myös varjoisaan paikkaan ulos. Kasvukauden aikana kasvia lannoitetaan parin viikon välein.

Lisääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isopunasarja kasvattaa vanhetessaan sivuversoja, jotka vähitellen täyttävät ruukun. Kasvia voi lisätä jakamalla mullanvaihdon yhteydessä. Kullakin istutettavalla osalla pitää olla omat juuret ja vähintään neljä lehteä.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Ukonhattu ja ahkeraliisa, s. 280-281. Tammi, 1994. ISBN 951-31-0325-0.