Isonauraja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isonauraja
Laughing kookaburra dec08 02.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo: Kuningaskalastajat Alcedinidae
Suku: Dacelo
Laji: novaeguineae
Kaksiosainen nimi
Dacelo novaeguineae
(Hermann, 1783)
Alalajit
  • D. n. minor
  • D. n. novaeguineae
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isonauraja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isonauraja Commonsissa

Isonauraja (Dacelo novaeguineae) on Oseaniassa esiintyvä kuningaskalastajien heimoon kuuluva lintu. Isonaurajaryhmä kuuluttaa kovalla äänellään reviirinsä, ja lintujen hillitön käkätys sai Euroopasta saapuneet uudisasukkaat pois tolaltaan. He antoivatkin isonaurajalle oitis nimen "laughing jackass" ("naurava pölvästi").

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 39-42 cm
  • Paino: 190-465 g

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isonauraja elää Australiassa Cape Yorkin niemimaalta Cape Otwayhin ulottuvalla alueella sekä paikoin Lounais-Australiassa. Sitä tavataan myös Tasmaniassa länsisaarineen, sekä Uuden-seelannin pohjoissaarella.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eukalyptusmetsät ja asutut alueet.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukukypsä 1-vuotiaana, mutta ensipesintä vasta vuosien kuluttua. Emo munii 1-5 munaa, joita haudotaan 24-29 vrk.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset kastemadot, hämähäkit, äyriäiset, kalat, sammakot, liskot ja käärmeet.

Uskomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isonaurajalla on merkittävä osa Australian aboriginaalien myyteissä. Erään tarun mukaan jumalat antoivat yön ja päivän luotuaan lajille aamun valvojan roolin. Isonaurajan tehtävänä oli herättää ihmiset ja eläimet kuuluvalla rämeällä äänellään.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Dacelo novaeguineae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)